Asun tänään oulunsalossa, asuin vielä ennen Ilolassa vantaalla.
Asun kaukana ihmisistä kunnes saan kultani kanssa asunnon.
Tämä paikka on minulle, kuin pääte pysäkki josta ei pääse taakse päin,
Täällä ei ole ystäviä, ei ihmisiä, ei kauppoja lähellä eikä muutakaan.
Taloamme ympäröi loputon metsä ja pellot.
Asun keskellä ei mitään.
Istun ja mietin, mietin mitä tehdä.
Kuolen tylsyyteen, kuolen sen tuomaan ahdistukseen.
Ehkä aika helpottaa. Ehkä ei.
On vain yritettä jaksaa odottaa, ja uskoa odotuksen palkitysevan minut.

Ahdistus on ylä lukemissa ja se huimaa minua.

Jatkuva rakkaan ikävä, jatkuva ystävien ikävä.
Olkaa ystävät kilttejä ja älkää unohtako minua, olkaa kilttejä ja soitelkaa.
Se tuo valoa kurjuuteen.
Miksi kukaan ei edes yritä ymmärtää?
Minä vain pelkään

caught my love

Minä istun tällä hetkellä Jesperin kotona, Jesperin huoneessa ja ikävöin.
Ikävöin niin, että sattuu.
4 tuntia ja 21 minuuttia sitten ovi aukesi ja kulta lähti vihreissään kohti Parolan nummea.
Jäin ovelle katsomaan perään.
Tänä aamuna heräsin kullan peiton alta, eilen nukahdin sinne.
Oli jälleen mukava viikonloppu.
Hieman alkoholia, aurinko, hyvää ruokaa,rakkautta,seksiä,naurua,saunomista ja elokuvia.
mitä vielä?
Ensi Torstaina tulee hän taas kotiin.
Viime kirjoituksessa kerroin, kuinka tahtoisin sormuksen.
Onnea itselleni, onnea Jesperille.
Menemme ensi Perjantaina kihloihin.
sain lupauksen siitä.
Olen onnellinen, olen onnellinen, olen liian rakastunut.