Vihdoin olen taas täällä.
Olen vantaalla, eilen olin Helsingissä.
Tapasin Mirkaa ja Pihlaa, myös Hannaa näimme ja muita tuttuja.
Enemmän ja vähemmän mukavia ystäviä.
joimme siideriä, lopulta kai liikaa.
En edes muista menneeni nukkumaan.
Nukahdin koivukylään pehmeälle sängylle,
ystävieni tupareihin.
Aamulla heräsin kullan kainalosta.
Yskä vain yhä pahempana + krapulatila.
Rakastan Kultaa ja rakastan ystäviäni.

Ja lehdet putoavat puista tänään

-Viime päivinä-

Montakohan kertaa olen luvannut itselleni, että
huomenna minä pystyn siihen?
Kaavailen mielessäni ja raapustan ruutupaperille
loputtomia listoja mitä saa ja mitä ei saa syödä,
kirjoitan kuinka paljon liikun ja kulutan.
Piirtelen ruokaympyröitä joita täyttävät lähes kalorittomat nesteet
ja kevyet ravinnot.
Kuitenkaan en pysty minään päivänä siihen.
Lopulta en kai koskaan.
Tänään minä mietin, että jos kerran olen ollut lähes täydellinen
niin miksi en kykenisi siihen uudestaan?
miksi en enään osaa.

Olen aivan varma, että jos nyt muuttaisimme takaisin
pääkaupunki seudulle (sinne jonne kuulun)
Pystyisin parantamaan itseäni paremmin.
Ystävät olisivat lähellä, kulta asuisi lähellä,
voisin saada koulupaikan tai aloittaa vihdoin sen työpajan kunnes
kouluissa alkavat uudet yhteishaut.
Minulla olisi enemmän mahdollisuuksia elämässä
ja jaksaisin ehkä luottaa itseeni paremmin.
Olisi tekemistä enkä velloisi itsesäälissä
ja tekemättömyydessä päivästä toiseen.

Huomasin tänään, että kesä meni jotai eides tullutkaan.

On syksy.

Kotona meillä on ollut jo jonkin aikaa huono ilmapiiri.
Äidillä ja isäpuolella on riitansa, emmekä minä tai Mira pysty
antamaan isäpuolelle anteeksi häneen tekojansa.
(väkivaltaa,alkoholismia,alistamista ja hylkimistä).
Äiti sanoi ottavansa lopullisesti avioeron ja tahtovansa takaisin Vantaalle.
Äidillä ei ole täällä muuta, kuin lapset. Ei ihme jos tuntuu kurjalta.
Toivon, että äiti päättää että nyt perjantaina hän lähtee Miran kanssa minun perässäni
junaan.
Ei koskaan palaa, paitsi hakemaan pienet tytöt, kun olemme saaneet asunnon.
ja hakemaan tavaroitamme.
Toivon niin.

p.s. jaksan ikävöidä ikuisuuksiin Leniä.

keep me worm

Aurinkoista päivää, paskaa mieltä.
Ihan sama, kuinka yritän en kykene olemaan onnellinen.
Olen liian kaukana itsestäni, liian kaukana kaikesta mikä merkitsee minulle jotain.
Pitelen itsestäni kiinni jotten hajoa.
En vain tiedä kuinka kauan jaksan pidellä.
Tuskinkaan tarpeeksi kauan, olen heikko.
Tahtoisin olla voittaja ja vahva.
En saa mitä haluan.

Jos uskaltaisin ja tietäisin jonkun ottavan minut
vastaan, hyppäisin kauas.
Kulkisin pois täältä pimeydestä.
Tahtoisin niin takaisin kotiin.
tahtoisin, että joku kertoisi kuinka todella rakastaa, ja muistaisi
minun olevan olemassa.

Olen vain liian uupunut taistelemaan.
Tiedän on säälittävä, on naurettavaa.
Mutta kun olen helvetin katkera elämälleni.
Olen vihainen.
ja vihaan isäpuoltani.

tuokaa villasukat jalkaani, tuokaa kätenne ympärilleni suojaksi.

rakastuin ja tyttö

Tahtoisin olla pieni, koskettamaton ja kaunis.
hennompi, kuin höyhen ja täydellinen.
Onnellinen.
Tiedän ettei asiat joita toivon kulje käsikädessä.

Suljen silmäni ja katson aikaan jota oli ennen.
Tahtoisin saada takaisin sen kuinka olen ollut ystäväni kanssa jokainen päivä.
Ainakin lähes joka päivä.
Me olimme yhtä, ja rakatin ja rakastan edelleen.
Aikaa sitten jo rakastuin.
Voin kertoa salaisuuden.
Olisin ollut valmis rakastamaan vain häntä.
Olisin voinut olla sielunkumppani ja suutelija.
En tiedä miksi en joskus tehnyt mitään asioiden eteen.
Olin vain ja olimme, olimme me ja onnellisia.
teimme sen mitä tahdoimme emmekä välittäneet muista ihmisistä.
Elimme päivää ja olimme.
Se oli jotain täydellistä, vaikka olimmekkin humalassa useammin kuin olisi pitänyt,.
Tiedän sen kyllä, että me molemmat nautimme siitä.
Se on osa meitä kumpaakin.
Siideriä ja sydämmiä.
Lupasimme ja vannoimme ettei meitä koskaan erota mikään tässä mailmassa.
vanhemmat yrittivät saada meidät erilleen mutta kun emme antautuneet.
Olimme vahvoja ja olimme tässä elämässä kaikki.

En tiedä mikä meni vikaan. En tiedä miksi tytön saatua pojan hän siirsi minut taskuun.
Olen piilossa, ja olen poissa.
Tuntuu pahalle ja itken iltaisin.

yritän olla minä

ja sisko

ja taas.

Kotona, kotona keskellä ei mitään.
Matka Vantaalle meni, ensiviikkola ennen viikonloppua kokeillaan uudestaan.
Isäpuoli katkaisuhoidossa alkoholin takia, ja äiti eronnut juuri eilen.
Itkua ja itkua, loputonta toivottomuutta ja alakuloa.
Minulla, äidillä ja koko perheellä.
Olin eilen lähdössä reissuun, kipeenä ja kaatosateessa.
En vain kyennyt jättämään äiti ja siskoja.
En voinut olla niin itsekäs heitä kohtaan kaiken jälkeen.
Äiti puhui minulle puhelimessa itki, pyysi minua jäämään.
Sanoi ettei pärjää ilman minua, äidillä ei ole muuta kuin meidät lapset.
Ja minä tulin takaisin kotiin.

Minulla menee huonosti, yritän silti.

On aivan suunnaton ikävä Leniä