Miksi minusta tuntuu siltä, että mailmaani ei mahdu muuta kuin juuri se mitä peilistä näen?
 Se miten menen pakokauhun valtaan huomatessani olevan normaalipainoinen.
Ahdistavaa. On niin vaikea pitää ihmissuhteita yllä, kun ahdistaa aina.
Olen väsynyt, koska en osaa nukkua oikein. Aina kärsin unettomuudesta ja sitten univelasta.
Nukuttaa päivisin niin, että voisin vain nukahdella...
 Tahtoisin niin paljon olla tavallinen ihminen. Iloinen, pirteä ja menevä.
Jonkun pitäisi todella tulla ja potkaista minua persuksille jotta ryhdistäytyisin.

Virheitä, erheitä ja morkkista kaikista vääryyksistä.

p.s. toivottavasti ystäväni ei ole kamalan vihainen, vaikka petin jälleen luottamuksen.
Tahtoisin soittaa hänelle, mutten vain uskalla. Puhelin mikä kamala kapistus, arghhhhh.
 Taidan päätyä tekstiviestiin, mutten tiedä tosin mitä sanoa. Ei ole sanoja kuvailemaan sitä miten kaduttaa, miten pahoillani olen. En osaa sanoa miksi olen tälläinen.

Viikko ei olekkaan mennyt aivan suunnitelmien mukaan.
 Pihlan näkeminen jäi välistä, niin myös Pekan.
Pekan sentään näen huomenna, mutta luulempa Pihlan olevan minulle vihainen.
 Olimpas tyhmä kun aiempana iltana menin ottamaan laksatiiveja...-.-
No ei siitä sen enempää, mutta toivottavasti saan vielä korjattua tilanteen.
 Olo on ollut sekava. Ajatukset eivät pysy kasassa millään vaikka yritän.
Aika vain kulkee, minä en.
 no olen yrittänyt viimepäivinä kovemmin. Yrittänyt skarpata.
Tietenkin unohtamatta ettei muutokset synny päivässä tai parissa.
En saa lannistua alamäistä enkä vaikeuksista. Kumpa muutkin tietäisivät mitä pääni
sisässä liikkuu, Miten yritän ja miltä minusta tuntuu.
 Silloin elämä olisi huomattavasti helpompaa.

Kuuntelen musiikkia cd:ltä ja juon kahvia. Olisi aika lähteä lenkille joten heihei.

Viime postailusta on kulunut jo ties kuinka pitkä aika.
 Viime perjantaina juhlimme synttäreitäni kaverien seurassa.
Vieraita tuli melkoisen paljon ja kiitos heille jotka saapuivat!
 Tarjoilimme itsetehtyä valkosipulileipää, mozzarella leipää, sipsejä, suolatikkuja,
karkkeja, suklaata sekä fanipaloja.
 Lahjoja sain mukavasti ja jostain kumman syystä varsinkin erillaisia alkoholijuomia...: D
Sellaisia joita itse en välttämättä raaskisi ostaa.
 Kirsikka tuli meille etukäteen ja oli ihana ehtiä puhumaan asioista joita emme puhuisi niin avoimesti
muiden ihmisten joukossa.
 Muutama kaveri jäi meille yöksi ja vietti jälkihumalaista krapula tilaa lauantai iltaan asti kanssamme.
Söimme pizzaa jotka Toni tarjosi..hhee.
 Eilen maanantaina vietin päiväni Kirsikan kanssa.
 Kävimme kirpputorilla sekä kierrätyskeskuksessa ja kiken kukkuraksi ostin hieman vaatteita pilkka hintaan kirsikalta itseltäänkin. Viime yöksi päälleni päätyikin Kirsikan vanha kiroileva siili yöpaita<3
 Joimme teetä, kahvia ja chailattea!
Huomasin tulevani hänen kanssan erittäin hyvin toimeen. Olemme tvallaan niin hurjan samanlaisia ja silti niin erillaisia. Hän ymmärtää ajatuksiani eikä tuomitse minua heikkoudestani.
 Tytöstä on pidettävä kiinni kynsinhampain.

Ilma on ankea. Mieleeni tulee loppusyksy, niin masentavaa.
 Tihkuttaa vähän väliä jäätävää vettä ja maa peittyy loskasta. Harmi etten omista kumisaappaita.
On vasta tammikuu ja unelmoin jo kesästä. Olisi niin ihanaa.
Kesälle olen jo suunnitellutkin hurjasti tekemistä, ja aijon toteuttaa suunnitelmani.
Tätä kesää en pilaa lukittautumalla kotiin. En voi, elämä on niin lyhyt ettei aikaa ole hukattavaksi.
Eilen alkoi tsemppaus. Vielä minä mailmalle näytän, että pystyn olemaan terve.