Miksi minusta tuntuu siltä, että mailmaani ei mahdu muuta kuin juuri se mitä peilistä näen?
Se miten menen pakokauhun valtaan huomatessani olevan normaalipainoinen.
Ahdistavaa. On niin vaikea pitää ihmissuhteita yllä, kun ahdistaa aina.
Olen väsynyt, koska en osaa nukkua oikein. Aina kärsin unettomuudesta ja sitten univelasta.
Nukuttaa päivisin niin, että voisin vain nukahdella...
Tahtoisin niin paljon olla tavallinen ihminen. Iloinen, pirteä ja menevä.
Jonkun pitäisi todella tulla ja potkaista minua persuksille jotta ryhdistäytyisin.
Virheitä, erheitä ja morkkista kaikista vääryyksistä.
p.s. toivottavasti ystäväni ei ole kamalan vihainen, vaikka petin jälleen luottamuksen.
Tahtoisin soittaa hänelle, mutten vain uskalla. Puhelin mikä kamala kapistus, arghhhhh.
Taidan päätyä tekstiviestiin, mutten tiedä tosin mitä sanoa. Ei ole sanoja kuvailemaan sitä miten kaduttaa, miten pahoillani olen. En osaa sanoa miksi olen tälläinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti