Vaurioita kaikessa

Kuka voisi olla kiltti ja kertoa, mitä tulisi tässä elämässä tehdä?
Kuinka toimia kaikissa tilanteissa.
En nimittäin itse tiedä mistään mitään.
 En saa hoidetuksi edes lääkäri ja raha-asioitani kuntoon.
Aina on parempaa tekemistä ja hyviä syitä unohtaa kaikki.
 Tarvitsen lääkkeeni, joten lääkärille olisi päästävä. Tosin hoito suhteeni katkaistiin, kun
en sinne koskaan jaksanut raahautua.
 Koko kesä tuntuu menneen täysin ohitseni. Olen ehkä ollut vain liian sekaisin.
Olen silti yrittänyt nauttia tästä ajasta ja auringosta.

Koitan kahlata rantaa pitkin onnellisuuteen, yritän nostaa jalkojani veden pinnalle.
 Vesi on hyvin jäätävää ja varpaitani palelee.
Mieleni tekee mieli jäädä kaislikkoon makaamaan.
 Inhottaa yrittää esittää vahvaa, kun sitä ei ole.

Rakkaus elämäni on täysin sekaisin, ehkä jopa olematon.
Sekoilen vain enkä tiedä miltä kaiken pitäisi tuntua.
 Jatkuvasti kaipaan vain jotain tuttua ja turvallista, mikä ei ole missään määrin
mahdollista.  Tahtoisin vain tuntea itseni jälleen rakastetuksi ja turvatuksi.
Kumpa joku olisi aina halaamassa ja lohduttamassa, kun olen yksin.
 En osaa elää yksin, en asua yksin, en tehdä mitään.
Vituttaa olla liian riippuvainen ihmisistä.
 Joka tapauksessa jää aina vain lopulta yksin.
Vaikea luottaa kehenkään vaikka tahtoisi, on vain opeteltava uskomaan mm. ystävyyteen.
Jälleen yksi ystävä minut jätti taakseen, lupauksesta huolimatta. Ikävöin tyttöä loputtomasti ja kipeästi.

Taas tunnen itseni liian suureksi. Miksen osaa pitää itsekuria yllä?
Miksi tungen ruokaa suuhuni ja katson itkien kuinka vain paisun ja paisun...
 Siitä on tultava loppu, jotta olen joskus tyytyväisempi itseeni.
Olen liian kyllästynyt itkemään peilin edessä, kyllästynyt tuntemaan nälkää, kyllästynyt
kyykkimään itkien vessan pöntön päällä jotta täysi olo katoaisi. Kuvottavaa.
Keksisinpä keinon päästä syömisvammasta eroon tai jotain edes sinne päin.

"Palavana paperina

Sataa maahan tarina,
Johon meidät kirjoitettiin.
Palavia palasia,
Joiden vaurioissa
Katoavat sydänäänet.

Vielä tunnen suurta vihaa,
Mutten muista, ketä kohtaan.
Veistä haavassa kääntäisin
Pelkästään siksi, miltä se tuntuu.

Ei saa näitä jälkiä,
Ei saa näitä seurata."

Kirsikka, tuitui