- Anna Laine tykkää tästä.
Anna Laine hahahahah20 minuuttia sitten ·
- Suvi Karhu onkohan lukio sitteskää mulle oikee paikka ko en ees tollasii tiiä:D19 minuuttia sitten ·
- Suvi Karhu en löytäny tota eurooppaa ni valitsin gmt + 2 ateenan:D se kuulosti ihanan eksoottiselta!9 minuuttia sitten ·
22.9.11
Fail....:DDDD
Musiikkia, musiikia ja musiikki on ihanaa..
Oon tällä hetkellä ihmeen motivoitunu menee töihin tai kouluun, ja jopa
vajosin miettimää lukioo vaihtoehtona.
En vaa millää haluis tajuu sitä etten sit pystyiskää siihen, En haluu huomata kuinka
tyhjä mun pää todellisuudessa on.
En tajuu taas oikeen mistään mitään. Mikä ihmisiä vaivaa, kun ne sanoo toista kun tekee?
Antaa ymmärtää jotain mikä ei oo mahdollista kai koskaan.
Oon tällä hetkellä ihmeen motivoitunu menee töihin tai kouluun, ja jopa
vajosin miettimää lukioo vaihtoehtona.
En vaa millää haluis tajuu sitä etten sit pystyiskää siihen, En haluu huomata kuinka
tyhjä mun pää todellisuudessa on.
En tajuu taas oikeen mistään mitään. Mikä ihmisiä vaivaa, kun ne sanoo toista kun tekee?
Antaa ymmärtää jotain mikä ei oo mahdollista kai koskaan.
Mä istun parveekkeella ja toivon voivani jäädä siihen kirjan kanssa.
Kuitenkin tulee liian kylmä vaikka olisi huppari sekä peitto.
Ja sisällä olisi ihminen jonka syliin tahtoisin lämpimään,
Tahtoisin painautua vasten paljasta, liian lämmintä ihoa vasten nousematta koskaan pois.
Tahtoisin niin olla siinä jokaisen hetken, tahtoisin tuntea kädet pehmeät paitani alla, kehoni jokaisessa nurkassa ja olla onnellinen siitä, että kosketukset olisivat todellisia tunteiden osoituksia minua kohtaan.
En millään tahtoisi miettiä kuinka piiloutua tunteilta jotka ovat liian kiellettyjä, liian pelättyjä sekä kaivattuja.
Pahoja unia jotka murtavat minut lopulta kokonaan.
Osaisinpa olla rohkea.
Osaaan uppoutua kirjaan ja sen aiheisiin, osaan samaistua tunteisiin joita lauseet huokuu.
Osaan itkeä kun täytyy, nauraa en vain osaa vaikka kuinka kuuluisi.
Koko elämä on nähty ja se täytyisi unohtaa.
En kuitenkaan tahdo.
Kuitenkin tulee liian kylmä vaikka olisi huppari sekä peitto.
Ja sisällä olisi ihminen jonka syliin tahtoisin lämpimään,
Tahtoisin painautua vasten paljasta, liian lämmintä ihoa vasten nousematta koskaan pois.
Tahtoisin niin olla siinä jokaisen hetken, tahtoisin tuntea kädet pehmeät paitani alla, kehoni jokaisessa nurkassa ja olla onnellinen siitä, että kosketukset olisivat todellisia tunteiden osoituksia minua kohtaan.
En millään tahtoisi miettiä kuinka piiloutua tunteilta jotka ovat liian kiellettyjä, liian pelättyjä sekä kaivattuja.
Pahoja unia jotka murtavat minut lopulta kokonaan.
Osaisinpa olla rohkea.
Osaaan uppoutua kirjaan ja sen aiheisiin, osaan samaistua tunteisiin joita lauseet huokuu.
Osaan itkeä kun täytyy, nauraa en vain osaa vaikka kuinka kuuluisi.
Koko elämä on nähty ja se täytyisi unohtaa.
En kuitenkaan tahdo.
21.9.11
Tunnen, kuinka perhoset valtaa mun vatsan ja mielen.
Voisin sanoa olevani nyt todella onnellinen.
Tosin pelkään tän tunteen olevan harhaa joka katoaa ennen, kun ehin edes huomata.
Toivottavasti kaikki on tällä kertaa totta, eikä kuviteltuja unelmia.
Saa nähä, ehkä aika näyttää.
"I want to hold you in my arms and never let you go
Come and kiss me I want to so"
"I don`t know somehow, it feels so right
its time for our flight, How will we know?"
Tosin pelkään tän tunteen olevan harhaa joka katoaa ennen, kun ehin edes huomata.
Toivottavasti kaikki on tällä kertaa totta, eikä kuviteltuja unelmia.
Saa nähä, ehkä aika näyttää.
"I want to hold you in my arms and never let you go
Come and kiss me I want to so"
"I don`t know somehow, it feels so right
its time for our flight, How will we know?"
10.9.11
no more breath
järkeä olla? Onko ideaa edes elää kun ei osaa hengittää.
Koko mailman kaikkeus on pelkkää näytelmää onnellisuudesta.
Totuus paljastaa sen etten osaa oikeasti nauraa, en hymyillä, en olla oikeasti ihminen, enkä koskaan ylpeä mistään itseeni ja tekoihini liittyen.
Anteeksi ihmiset pettymysten vuoksi, anteeksi kaikesta pahasta jota aiheutan ja teen.
En osaa edes hengittää, niin kuin ihmisen kuuluisi.
Ehkä kuolen ilman puutteeseen tai sydämmen lyöntien katoamiseen.
Elämä on läpinäkyvää, se on kuin sumeat silmälasit.
Usvaa joka astuu tiellesi juuri silloin, kun tahtoisit nähdä selkeästi.
Koko mailman kaikkeus on pelkkää näytelmää onnellisuudesta.
Totuus paljastaa sen etten osaa oikeasti nauraa, en hymyillä, en olla oikeasti ihminen, enkä koskaan ylpeä mistään itseeni ja tekoihini liittyen.
Anteeksi ihmiset pettymysten vuoksi, anteeksi kaikesta pahasta jota aiheutan ja teen.
En osaa edes hengittää, niin kuin ihmisen kuuluisi.
Ehkä kuolen ilman puutteeseen tai sydämmen lyöntien katoamiseen.
Elämä on läpinäkyvää, se on kuin sumeat silmälasit.
Usvaa joka astuu tiellesi juuri silloin, kun tahtoisit nähdä selkeästi.
Olisipa kyyneleet lippu toiseen mailmaan
Saattaa olla sairasta, mutta tuntuu sille etten jaksa enään.
Energia on loppu henkisesti ja fyysisesti.
Mailmani on järkkynyt liikaa liian lyhyessä ajassa ja tasapainoa kaikelle ei ole olemassakaan.
Mikä minusta on tullut? Ei ainakaaan mitään järkevää mitä pitäisi arvostaa.
Häpeän niin itseäni, en tahdo äidin tietävän mitä esikoisesta on tullut.
Täysin surkea tapaus, sairas, säälittävä, kamala, sekava, masentunut, alkoholisti ja helvetin hirveä ihminen.
Tahtoisin vain huutaa apua, apua, apua ja tukea mutten uskalla.
En vain voi myöntää kenellekkään kaikkea pahaa oloa joka sisälläni velloo taukoamatta.
Yksin ollessani vain odotan hetkeä jolloin sydän vain pysähtyy ja nukahdan kuolemaan kauniisti.
Odotan hetkeä jolloin olen liian väsynyt elämään.
Olen kyllä jo valmiiksi, mutten tarpeeksi rohkea lopettamaan tätä väsymistä, en ole tarpeeksi itsekäs sillä en tahdo läheisteni kärsivän takiani. Joten joudun yksin kärsimään ikuisuuksiin asti.
Olisimpa nyt kotona, sillä tuntuu siltä että hetkeni olisi viimeinen.
On paha olla ja itkisin itseni pois jos voisin.
Energia on loppu henkisesti ja fyysisesti.
Mailmani on järkkynyt liikaa liian lyhyessä ajassa ja tasapainoa kaikelle ei ole olemassakaan.
Mikä minusta on tullut? Ei ainakaaan mitään järkevää mitä pitäisi arvostaa.
Häpeän niin itseäni, en tahdo äidin tietävän mitä esikoisesta on tullut.
Täysin surkea tapaus, sairas, säälittävä, kamala, sekava, masentunut, alkoholisti ja helvetin hirveä ihminen.
Tahtoisin vain huutaa apua, apua, apua ja tukea mutten uskalla.
En vain voi myöntää kenellekkään kaikkea pahaa oloa joka sisälläni velloo taukoamatta.
Yksin ollessani vain odotan hetkeä jolloin sydän vain pysähtyy ja nukahdan kuolemaan kauniisti.
Odotan hetkeä jolloin olen liian väsynyt elämään.
Olen kyllä jo valmiiksi, mutten tarpeeksi rohkea lopettamaan tätä väsymistä, en ole tarpeeksi itsekäs sillä en tahdo läheisteni kärsivän takiani. Joten joudun yksin kärsimään ikuisuuksiin asti.
Olisimpa nyt kotona, sillä tuntuu siltä että hetkeni olisi viimeinen.
On paha olla ja itkisin itseni pois jos voisin.
Tilaa:
Kommentit (Atom)