Mä istun parveekkeella ja toivon voivani jäädä siihen kirjan kanssa.
Kuitenkin tulee liian kylmä vaikka olisi huppari sekä peitto.
Ja sisällä olisi ihminen jonka syliin tahtoisin lämpimään,
Tahtoisin painautua vasten paljasta, liian lämmintä ihoa vasten nousematta koskaan pois.
Tahtoisin niin olla siinä jokaisen hetken, tahtoisin tuntea kädet pehmeät paitani alla, kehoni jokaisessa nurkassa ja olla onnellinen siitä, että kosketukset olisivat todellisia tunteiden osoituksia minua kohtaan.
En millään tahtoisi miettiä kuinka piiloutua tunteilta jotka ovat liian kiellettyjä, liian pelättyjä sekä kaivattuja.
Pahoja unia jotka murtavat minut lopulta kokonaan.
Osaisinpa olla rohkea.
Osaaan uppoutua kirjaan ja sen aiheisiin, osaan samaistua tunteisiin joita lauseet huokuu.
Osaan itkeä kun täytyy, nauraa en vain osaa vaikka kuinka kuuluisi.
Koko elämä on nähty ja se täytyisi unohtaa.
En kuitenkaan tahdo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti