Ton biisin lyricat aiheuttaa mulle kylmät väreet.
Onko enää missään järkeä?
Kun en osaa elää edes pienessä hetkessä.
Aika vaan kuluu, ja minä en muutu, kun mikään muukaan ei muutu.
Tänään lääkärissä oivalsin sen, että siitä lähtien kun
sairastuin syömishäiriöön joskus 12-13 vuotiaana, on koko elämäni
ollut yhtä alamäkeä.
Eikä ennen sitäkään se kovinkaan korkealla ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti