Miten mä voin taas löytää itseni tästä pisteestä? Saman puun juurelta, kuin olisin kulkenut pelkkää ympyrää.
Sellaista nimeltään, kuin noidan kehä.
Toistaen samat virheet oppimatta ja nyt voin vain toivoa seuraavan kierroksen menevän paremmin. Jospa yllättäisin ja vaihtaisin suuntaa täysin?
Kyllä minä vielä paranen ja minusta tulee jälleen kokonainen.
Ehkä jos tarpeeksi uskon siihen se vielä tulee tapahtumaan.
Mutta ilman kultaa en osaa elää.
Enkä löydä yhtäkään syytä miksi tehdä kaikki työ katkojen ja jatkohoitojen suhteen jos minulla ei ole päämäärää.
Ei ketään eikä mitään odotettavaa.
Ainakaan tähän astisessa elämässä olen huomannut ettei elämällä kovinkaa paljoa ole minulle annettavaa. Ainakaan niitä niin sanottuja hyviä asioita. Ellen ole sokeasti sitten kävellyt vain onneni ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti