velvollisuuttani astua oikeuden eteen, jos kutsu käy.
En ajatellut, en ainakaan loppuun asti.
Enkä kuunnellut ystäviäni, tai heidän varoituksiaan siitä, kuinka seuraavaksi minut tultaisiin kotoa
hakemaan 5 päivää ennen oikeuden käyntiä..
No niinhän siinä sitten kävi, eikä itkupotku raivarit konstaapeleille auttanut,
Ei edes se, että oltiin Vesan kanssa koko ilta odotettu kellon olevan sen verran että
kannattaa lähteä jorvin päivystykseen niin että ottaisivat minut sisään.
Sain sitten 5 päivää hyppiä yhdellä jalalla sellissä,
Polveni on nimittäin nyt sitten lopullisesti sanonut itsensä irti..
Paskat polvet, paskat poliisit.
Luulin sekoavani sinne koppiin.
Pakko kyllä sanoa, että olipahan kokemus.
Minulle se oli suhteellisen ankara rangaistus, yksi asia jota olen aina
pelännyt kuollakseni.
Toisena pelkään että tulen vahingossa päätymään vankilaan...
Mutta, se mitä tuossa pelotti olin minä itse.
Itseni kohtaaminen, oman ääneni kuuleminen, Omat tunteeni niin
hyvät sekä pahat, asiat joita en ole koskaan osannut käsitellä,
Haavat jotka eivät ole vielä parantuneet.
Tuntuu siltä , kuin minut olisi heitetty toisen minän kanssa sinne.
Kaksi suvia, Valo sekä pimeys.
Stop merkki, enkä enää päässyt umpikujasta mihinkään.
Teemua en kyennyt olla ajattelematta, en vaikka yritin kuinka.
Stop merkki.
Kun en enää päässyt pakoon kaikkia tuhansia tunteita sekä ajatuksia,
Rakkautta, pelkoa, vihaa, raivoa.pettymystä.
Helvetin kovaa ikävää.
jota olen nämä pari kuukautta kaikin keinoin yrittänyt tukahduttaa.
Olen kaiketi yrittänyt alitajuisestikkin unohtaa koko ihmisen olemassa olon.
Ihan vain siksi, että en tuntisi jälleen kerran samanlaista tuskaa.
Jälleen kerran saman ihmisen vuoksi.
Monestikkohan minun on käytävä nämä samat asiat läpi ja kidutettava itseäni
ollakseni valmis päästämään irti.
Enää en edes itse pysty itselleni valehtelemaan että teemu tällä kertaa
minua rakastaisi oikeasti. ja että kaikki sen sadut ja lupaukset tällä kertaa olisi aitoja.
En enää vain yksinkertaisesti kykene uskomaan.
Usko on haudattu lopullisesti, usko rakkauteen ja usko siihen ihmiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti