rakastuin ja tyttö

Tahtoisin olla pieni, koskettamaton ja kaunis.
hennompi, kuin höyhen ja täydellinen.
Onnellinen.
Tiedän ettei asiat joita toivon kulje käsikädessä.

Suljen silmäni ja katson aikaan jota oli ennen.
Tahtoisin saada takaisin sen kuinka olen ollut ystäväni kanssa jokainen päivä.
Ainakin lähes joka päivä.
Me olimme yhtä, ja rakatin ja rakastan edelleen.
Aikaa sitten jo rakastuin.
Voin kertoa salaisuuden.
Olisin ollut valmis rakastamaan vain häntä.
Olisin voinut olla sielunkumppani ja suutelija.
En tiedä miksi en joskus tehnyt mitään asioiden eteen.
Olin vain ja olimme, olimme me ja onnellisia.
teimme sen mitä tahdoimme emmekä välittäneet muista ihmisistä.
Elimme päivää ja olimme.
Se oli jotain täydellistä, vaikka olimmekkin humalassa useammin kuin olisi pitänyt,.
Tiedän sen kyllä, että me molemmat nautimme siitä.
Se on osa meitä kumpaakin.
Siideriä ja sydämmiä.
Lupasimme ja vannoimme ettei meitä koskaan erota mikään tässä mailmassa.
vanhemmat yrittivät saada meidät erilleen mutta kun emme antautuneet.
Olimme vahvoja ja olimme tässä elämässä kaikki.

En tiedä mikä meni vikaan. En tiedä miksi tytön saatua pojan hän siirsi minut taskuun.
Olen piilossa, ja olen poissa.
Tuntuu pahalle ja itken iltaisin.

yritän olla minä

ja sisko

ja taas.

Kotona, kotona keskellä ei mitään.
Matka Vantaalle meni, ensiviikkola ennen viikonloppua kokeillaan uudestaan.
Isäpuoli katkaisuhoidossa alkoholin takia, ja äiti eronnut juuri eilen.
Itkua ja itkua, loputonta toivottomuutta ja alakuloa.
Minulla, äidillä ja koko perheellä.
Olin eilen lähdössä reissuun, kipeenä ja kaatosateessa.
En vain kyennyt jättämään äiti ja siskoja.
En voinut olla niin itsekäs heitä kohtaan kaiken jälkeen.
Äiti puhui minulle puhelimessa itki, pyysi minua jäämään.
Sanoi ettei pärjää ilman minua, äidillä ei ole muuta kuin meidät lapset.
Ja minä tulin takaisin kotiin.

Minulla menee huonosti, yritän silti.

On aivan suunnaton ikävä Leniä

Asun tänään oulunsalossa, asuin vielä ennen Ilolassa vantaalla.
Asun kaukana ihmisistä kunnes saan kultani kanssa asunnon.
Tämä paikka on minulle, kuin pääte pysäkki josta ei pääse taakse päin,
Täällä ei ole ystäviä, ei ihmisiä, ei kauppoja lähellä eikä muutakaan.
Taloamme ympäröi loputon metsä ja pellot.
Asun keskellä ei mitään.
Istun ja mietin, mietin mitä tehdä.
Kuolen tylsyyteen, kuolen sen tuomaan ahdistukseen.
Ehkä aika helpottaa. Ehkä ei.
On vain yritettä jaksaa odottaa, ja uskoa odotuksen palkitysevan minut.

Ahdistus on ylä lukemissa ja se huimaa minua.

Jatkuva rakkaan ikävä, jatkuva ystävien ikävä.
Olkaa ystävät kilttejä ja älkää unohtako minua, olkaa kilttejä ja soitelkaa.
Se tuo valoa kurjuuteen.
Miksi kukaan ei edes yritä ymmärtää?
Minä vain pelkään

caught my love

Minä istun tällä hetkellä Jesperin kotona, Jesperin huoneessa ja ikävöin.
Ikävöin niin, että sattuu.
4 tuntia ja 21 minuuttia sitten ovi aukesi ja kulta lähti vihreissään kohti Parolan nummea.
Jäin ovelle katsomaan perään.
Tänä aamuna heräsin kullan peiton alta, eilen nukahdin sinne.
Oli jälleen mukava viikonloppu.
Hieman alkoholia, aurinko, hyvää ruokaa,rakkautta,seksiä,naurua,saunomista ja elokuvia.
mitä vielä?
Ensi Torstaina tulee hän taas kotiin.
Viime kirjoituksessa kerroin, kuinka tahtoisin sormuksen.
Onnea itselleni, onnea Jesperille.
Menemme ensi Perjantaina kihloihin.
sain lupauksen siitä.
Olen onnellinen, olen onnellinen, olen liian rakastunut.

littlebrother

Rakastan omaa pikkuveljeäni<3

sugared

Rakastan musiikkia, rakastan korviin sulavia sointuja.
Riippuen mielentilasta minkälaista musiikkia tahdon kuulla.
Voisin vain istua hiljaa ja kuulla.
Voisin itkeä ja vajota tyynyjen lämpöön nukkumatta.
Se on monimutkattomuutta ja kaunista.
Musiikki on jokapäiväistä nautintoa.

Elämäni raiteet ovat ruostuneet ja kuluneet.
En ole varma minne ne johtavat.
Jonnekkin pimeään?

Unelmiini on pitkä matka.
Silti tiedän, että ne ovat jossain määrin saavutettavissa.
Jonain päivänä minä pakkaan jokaisen muiston ja tavaran.
Silloin matkaan kohti minun omaa kotiani.
Matkaan minun ja Jesperin yhteiseen kotiin.
Ehkä vielä jonain päivänä vasentakättäni kehystää sormus.
Olen jo pitkään toivonut kihloja.
En tiedä miksi.
Minulle se vain merkitsee hyvinkin paljon.
En toki naimisiin kiirehtisi ikinä, mutta kihlat ovat
pieni lupaus siitä etten jää yksin.
Siitä, että Jesper rakastaa minua ikuisesti.
Olen liian onnellinen rakkaudesta.
Mutta liian surullinen menettämisen pelosta,
epätoivoinen muista mielenhäiriöistä.
Jonain päivänä minä vielä lopetan pelkäämisen,
lopetan syömishäiriön.
Sitten, kun olen siihen valmis.
En minä ole luovuttaja.
Aivan niin, kuin mummuni sanoi " minä selviän, todellinen minä en ole luovuttaja"

If you`re not arounde me, i`m gonna fall.