dance with the devil

olen saanut uusia tuttavuuksia, kenties ystävänkin.
Asiat alkavat taipua paikoilleen ja elämä on jollain
tapaa otteessani.
Mutta miksei mikään tunnu arvokkaalta?
Miksi minusta tuntuu etten jaksaisi yrittää?
Miksi rakastamani asiat ovat haalistuneet?

24/7 ajattelen vain onnettomuuksiani.
Mietin tunnista toiseen omaa heikkouttani.
Voi kuinka surkea olenkaan. huoh.
Naurettavaa.
En vain osaa irtautua syömishäiriöstä.
Se on jo liiankin kauan pitänyt minua pohjalla.

Ensiviikolla riennän asuntohaastatteluun.
Uskon saavani sen nuorisoasunnon tikkurilasta joulukuussa.
Kuitenkin minua pelottaa.
Minut pakotetaan itsenäistymään vaikken ole minä.
Pakotetaan vaikka pelkään enkä voi hyvin.

Pelkään, että jonain aamuna aurinko ei nousekkaan.
Ei kukaan osaisi minua etsiä sängystäni kuolleena.
Sydän pysähtyy.
En saa henkeä.
tahdon repiä mieleni kappaleiksi.

Silti uskotte minua.
Olen niin hyvä hymyilemään, osaan olla itkemättä.
Osaan valehdella niin etten usko itsekään.
En tiedä kuka olen.
I`m happy. Or not..
Mutta en kerrokkaan miltä tuntuu.