En ole jälleen kirjoittanut luultavasti moneen päivään.
Siksi, että tietokoneeni sanoi itsensä irti. daaammm...
Pelkään hieman vajoavani jälleen yksinäisyyteen, kun eihän minulla ole edes puheaikaa.
Ja kukapa minulle soittaisi? Edes kysyäkseen kuulumisia tai vain juttu seuran tarpeessa.
Viime aikoina en ole hallinnut itseäni laisinkaan.
Tunteeni ovat kuohuneet ja räjähtäneet vaikkei niiden olisi pitänyt.
Olen huutanut, itkenyt, raivonnut ja heitellyt tavaroita.
Onneksi edes tuo heittely on jäänyt yksin omaan minun nähtäväkseni eikä muiden.
Toisin, kun muut kohtaukset. Anteeksi siitä.
Tällä hetkellä kaikki tuntuu todella arvottomalta, aivan kaikki.
Miksi tänään tämän pahan olon piti langeta ylleni?
Tahtoisin vain sulkea verhot ja peitellä itseni sänkyyni kunnes olo olisi parempi.
Sellainen, kuin normaaleilla ihmisillä.
Ei hulluilla, sekopäillä, toivottomilla ihmisillä.
Voisin repiä sieluni kappaleiksi.
Olen täysin hajalla, en tahdo olla yksin.
Eräs ihminen ei vain enään tarvitse minua, ei tarvitse tätä tuskastunutta tyttöä.
On valmis päästämään minut menemään, mutta silti pitäen minua väkisin kahleissaan.
Kahleet kuristavat minut elävältä. Miten päästää irti, kun ei päästetä?
En tahdo nähdä sinua, mikset voi ymmärtää?
Edes yrittää käsittää tätä kaikkea?
En kestä katsoa ja pelätä viimeisiä hyvästejä, en jaksa vain odottaa ja kitua tässä
kivussa.
Ole kiltti ja anna minun mennä lopullisesti pois.
Vain savuna ilmaan, kuin savukkeeni savu taivaalle läpi keuhkojeni.
2 kommenttia:
toivon ettet tarkoita mua tolla lopulla. mutta jos tarkoitat, niin. ei meidän tietenkään oo pakko nähdä, jos se on sulle liian vaikeeta tai et halua. mut. musta tuntuu, että oot ainoa, joka voisi antaa mulle tarpeeksi voimia tehdä yksi juttu, mikä olis pitänyt tehdä jo kaksi vuotta sitten. ja jos oot samaa mieltä siitä, että "parempi myöhään kuin ei milloinkaan" niin olisin enemmän kuin kiitollinen. ja yrittäisin hyvittää nää vuodet sulle jotenkin. jos vaan jaksat vielä antaa mun tehdä niin.
t.leni
Tyttö kuule, en edes osaa sanoa miten mä ikävöin sua ja oon koko ajan tehny niin. Oon vaan yrittäny salata niitä tunteita iteltäni liian kauan ja nyt ne on noussu pintaan tosi suurina, kun oon taas aika yksin ja sä tahdot olla taas mun kanssa! en tosiaan tarkota sua tossa millään tavalla, usko pois! Se on ihan mun pari suhteesta tai siis entisestä (sama ko aiemmin) ja no nyt en enää tunne sitä kohtaan mitään, mut kerron lisää sitten ylihuomenna<3
Lähetä kommentti