"Mä en tahdo hajoo kappaleiksi
Suuret voimat repii mua eri suuntiin
Aamu ennen valoo muuttuu valveuneksi
Olet siinä ja mun haparoivat sanat yrittää lauseiksi
Me ei olla satuolentoja
Ei fantastisen todentuntuisia unii vaan me ollaan totta ja tässä me istutaan
Ollaan hiljaa ja katsotaan
Maisemaa niin kuin se ei olisi ollut silmiemme eessä vielä äsken"
äh. kaikki on ihan päin helvettiä tai enemmänkin tuntuu siltä että
tää elämä sekoittaa ajatuksia myöten kaiken.
En mä enään tiedä kuka mä olen tai mitä mä haluan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti