"Sä tulit ihan puskista mun elämään,
vaikken ollut valmis pysähtymään
Mut pysähdyin ja rakastuin,
sä teit saman,
mut sit mä luhistuin
Ekaks mä en luottanut ollenkaan,
ja just kun opin luottamaan,
sä et uskonut ja tahdoit lopettaa
Ja sit ku mä lähinki menemään,
tajusit ei tän näin pitäny mennäkään
Mut pysähdyin ja rakastuin,
sä teit saman,
mut sit mä luhistuin
Ekaks mä en luottanut ollenkaan,
ja just kun opin luottamaan,
sä et uskonut ja tahdoit lopettaa
Ja sit ku mä lähinki menemään,
tajusit ei tän näin pitäny mennäkään
Iske vihdoinkin, iske kovemmin
puukko mun rintaan, en enää palaa
Tahdon irrottaa,
koska se helpottaa,
mutta ne muistot mua tänään halaa"
puukko mun rintaan, en enää palaa
Tahdon irrottaa,
koska se helpottaa,
mutta ne muistot mua tänään halaa"
Koko elämä on tähän asti ollut yhtä suurta selviytymistä ja tappiota.
Tänne kirkkonummelle muutto oli arvatenkin helvetin huono idea.
Enkä enää voi muuta, kuin katua ja pyytää itseltäni anteeksi etten kuunnellut itseäni tälläkään kertaa.
Kaikki on tähän astui mennyt kutakuinkin niin, kuin pelkäsinkin.
Yllätyksenä tuli kylläkin meidän ryöstö.
Panttivanki tilanteeseen en uskonut joutuvani omassa kodissani.
Vittu.. Olisi vieneet mitä vain muuta, kuin iphone 6 ja kannettavani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti