Aika vaan kuluu ja se kuluu niin etten ole koskaan pysynyt sen perässä.
Elämä valuu ohitseni, enkä siitä ole otetta tähän asti ainakaan saanut.
tuskin saan koskaan.
Siltä nyt vain tuntuu,
kun olen ikuisuuden jo odottanut sitä kaikkien lupaamaa aurinkoa risukasaan.
"Kun voimakkaimman mielen täyttää hulluus, se on repivää
Kun katson viereeni peiliin, nään kynnet jotka säälimättä repii rikki mieleni seiniä
Sydämissä kuolema ja kurjuus, ja se leviää
Yössä kehtoni keinuu, unohdettujen henkien tuska minun ylläni leijuu"
Pitkään jo olen pelännyt ja pelännyt kuollakseni kuolemaa.
Tietäen sen, että itse olen kuoppani kaivanut.
Itse olen kaiken tuhonnut ja saattanut haudan reunalle.
Itsessään jo koko elämä on helvetin itsetuhoista.
Minä vain teen hitaasta itsemurhasta hieman nopeampaa.
Ja lopulta paha olo helpottaa, kun silmät suljen ja kädet rintanipäälle ristin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti