arh

Mä seison lasin sirujen päällä ja mun jalkoihin sattuu.
Aivan sama.
Sattuu niin paljon, että olen turta.
Tahtoisin asettua mahalteen sirpale peitteen päälle.
Lasi viiltäisi kaiken pois, se saisi minut enkeliksi.
Se vuodattaisi minusta pahuuden pois.
En jaksa olla kipeä, en jaksa olla tuomittu ikuisuuteen.

Äiti on humaltuneena, isäpuolikin.
Käskivät minun tulla eilen kotiin ja tulinhan minä.
Koko illan kuuntelin jatkuvaa vähättelyä itsestäni.
Jatkuvia sanoja jotka satuttivat.
Olisi heidän mielestään parempi jos olisin kadonnut aikaa sitten.
Sanovat, että olisi perheemme onnellisempi jos opettelisin olemaan tai lopettaisin kokonaan.
On turhaa heidän mielestään elää näin.
Turhaa yrittää, jos ei osaa kuitenkaan.
Itkin yön ja itkin aamun.
Enää en jaksa vuodattaa kyyneltäkään.
En tuhlaa itseäni heidän takiaan.
"Olen menettänyt sinut jo aikaa sitten ja tiedän, etten voi saada sinua koskaan takaisin, olen luovuttanut" niin äiti sanoi ja itki.
Olin hiljaa ja suljin huoneeni oven. Tahdoin huutaa.
Tuntuu jokainen sana minua vastaan iskulta mieleen joka tappaa.

tunteena ahdistus

Mä päätin tänään, että mä aijon kadottaa itseni.
Ehkä hyvin hitaasti ja tuskallisesti, mutta tahdon kadota kauniisti.
Tahdon vajota hiljaisuuteen ja olla enkeli,
tahdon kerrankin onnistua ja olla ylpeä itsestäni.
On kurjaa, kun joutuu aina myöntämään olevansa surkea häviäjä.

Ja minähän tänään kokeilin miltä tupakan tulipää tuntuu ihoa vasten.
Se poltti, se poltti hyvin ikävästi.
Se tuntui kuitenkin hyvältä, paremmalta, kuin yksikään viilto jälki ranteessani.
Vieläkin silitelen pyöreää palojälkeä ranteessani ja hymyilyttää.

En suinkaan ole tyhmä, olen vain häviäjä.
Nyt olo tila:
ahdistaa, läski ahdistaa, vanhempien humalaisuus ahdistaa,
pelottaa.
Tahdon olla keijukainen.
Ei en ole vielä, olen vain ruokaa rakastava peikkotyttö.
Tyttö joka syö niin kauan, kunnes meinaa tukehtua itseensä,
tyttö joka tukehtumisen jälkeen kumartuu ja päästää kaiken ulos.
Vaikka en usko kaiken tulevan ulos. Olisinhan minä jo olematon.

Jokainen kerta, kun syön ja oksennan tai jätän oksentamatta
on tuskainen tunne sisälläni.
Tahdon olla terve tai hyvin sairas.
En tahdo olla epämääräinen bulimikko.
Häpeän peilikuvaani.

shut up

whatever it takes

Aamupalaksi fetasalaattia ja mustaa kahvia.

Tuli hetken mieli johde tupakalle, että oli tarve stumpata käteen.
En kuitenkaan tehnyt niin.
Viiltelin vielä muutama kuukausi sitten, jätin sen kuitenkin.
Jätin, koska äiti alkoi tarkistamaan ranteet ja jalat.
Äiti uhkaili kertovansa lääkärilleni siitä, että olen itsetuhoinen.
En minä kuitenkaan itsemurhaa ajatellut. En koskaan (vain todella pahoina hetkinä).
Minä korvasin oksentamisen ja syömisen viiltämällä.
Minä purin siihen pahan olon ja kiukun.

Sitten toiseen asiaan.
En tiedä tahdonko parantua.
Se buliminen ja ruokaa rakastava oksentaja tahtoo tulla terveeksi.
Mutta se anorektinen minä tahtoo tulla sairaammaksi.
Viime aikoina olen ollut lähes täysin bulimikko (hävettää myöntää).
Tänään ahmin mövenpikin jäätelöä, 300 g muromyslejä,
jogurttia,leipää,risottoa,suklaata,riisipiirakoita,raejuustoa,mehua.
Olen päättänyt, että kun painan 30 kg olen hyvä. Tiedän ettei se ole minulle tarpeeksi vähän
sillä olen joskus painanut tuota taikaista lukuakin vähemmän ja sekään ei riittänyt.
Mutta tällä kertaa aijon hyväksyä sen.
En aijo nyt kertoa painoani, en tänään koska en ole varma siitä.
Painoni on viime viikkoina heitellyt 32-35 kg välillä.
ahdistavaa.

Jäänkö mä yksin uudestaan jos en lopeta?
Miten tuskallista olikaan sairauteni pahimpana aikana huomata olevansa täysin yksin
kaiken turruttavan tuskan keskellä.
Kuinka onnellinen silti olinkaan, kun sain yksin olla niin pieni, kuin tahdoin.
Silti olin liian yksin.
Seurana vain ikuisuus ja laihuuden tavoittelu.
Kuolema.

p.s.

Päätin kirjoittaa hieman lisää.

Miksi minun on niin helppo turvautua kirkkain silmin valheisiin?
Sanon asioita jotka eivät ole totta, Siis läheisille ihmisilleni.
Äiti, kun kysyy olenko oksentanut sanon joka kerta, että en.
Jos lääkäri kysyy kuinka on mennyt valehtelen.
Tänään piti nähdä vanhaa ystävää, mutta päätin jo valmiiksi jättää
tapaamisen väliin ja menen helsinkiin toisen ystävän kanssa,
menen helsinkiin, koska tahdon humaltua.
Olenko alkoholisti? en.
Juon koska tykkään humalasta.

sunday

Perjantai oli mielenkiintoinen päivä.
Aamusta kiiruhdin verikontrolliin ja sieltä suoraan kullalle.
Illemmalla menimme taas ronille ja tietenkin kaikki olivat humaltuneita.
Join lonkeroa..
Nukahdin taas jossai välissä iltaa, niin kuin aina.
Aamu yöstä kaverini teki minulle nännikorun ja minä tein hänelle.
Aamulla 7 nukkumaan sitten ja heräsimme 2 aikaan päivällä.
Oli hauskaa, eilen ei ollut hauskaa.
Oksetti,nukutti ja huippasi. Krapula.
En tiedä mistä johtui, mutta minulle tuli eilen muutama kohtaus jonka aikana
en meinannut saada henkeä, silmissä sumeni, oksetti ja sydän hakkasi tuhatta ja sataa.
Melko pelottavaa.
Ei sen puoleen on minulle ennenkin ollut noita tuntemuksia ja niiden aikana
on saattanut olla jopa tajuton ahdistus muutenkin.

Tänään on Sunnuntai, en tiedä mitä tehdä tänään.
On sellainen olo että ehkä elämä hymyilee, mutta läski ahdistaa tajuttomasti.
On sellainen olo etten pysty astumaan ulos ovesta, koska en tahdo
muiden nähdä läpi heikkouteni.
Postaan myöhemmin lisää, tämän aamukooman jälkeen.

tänään

Tänään herätessä olin onnellinen, tai luulin olevani.
Hymyilytti ja olin hereillä, vaikka unta oli tullut yön aikana alle 5 tuntia.
Ehkä en olekaan nukkuja ihminen?
Tai sitten se vaihtelee, koska toisinaan voisin vain nukkua ympäri vuorokauden ja olen koko ajan
uuvuksissa.
Huonoina päivinä tahdon nukkua ne päivät pois toivoen parempaa.
Uskon, että vanhempani ovat väsyneet tähän.
He ovat väsyneitä minun aikaansaamattomuuteeni, mielialan vaihteluihin,
valheisiin, raivokohtauksiin , sairauteen. ja kaikkeen.
Ennen kaikkea väsyneitä minuun. Tähän tyttöön joka joskus jaksoi yrittää kovemmin.
Päivässäni ei ollut mitään glamouria.
Heräsin poikaystäväni vierestä ja lähdin kohti keskustaa.
Tapasin ystäväni.
Lounaaksi söimme puoliksi mozzarella salaatin ( jaoimme tomaatit ja mozzarellat).
Hauskan pito päättyi lyhyeen, kun pääsyimme taas poliisi asemalle.
Vituttaa.