mä viillän enkä ajattele, puran henkisen pahan olon oksentamalla tai viiltelemällä,
puran lihavuuden tunnetta juoksemalla, olemalla syömättä.
Tää on mun sisäinen helvetti, mun oma taistelu. En johda, en hallitse, en kontrolloi, mä alistun ja tuhoon itteäni. Kukaan mua ei osaa auttaa.
Kerran luulin voittavani tän sairauden.
En vaan tiedä mikä, mutta joku veti mut taas alas. Se laukes uudestaan ja pelkään jatkuvasti menettäväni itteni uudestaan.
i know i can't lose me 'cause then i'd be losing you
Jotenki vaa ongelmat kasaantuu aina mun ympärille.
Mä käytän liikaa alkoholia, mä en haluu syödä, mä haluun syödä, mut oksentaa,
mä ahmin vaikken sais, mä juoksen vaikken sais, mä itken, mä viiltelen, mä valehtelen, petän luottamuksia ja rikon kaiken.
Onko lopulta mikää minkään arvosta?
Kuinka kauan on taisteltava jotta voittaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti