bad night

Tänään minua ahdistaa.
Tänään tahdon vajota kauniiseen ja unohtaa kaiken.
Tahtoisin sulkea oveni ikuisesti ja olla yksin.
Tahtoisin kaikkien unohtavan, tahtoisin myös itse unohtaa.
En tiedä mitä sanoa tai tehdä.
Kuitenkin sanon että tuntuu sille etten saa henkeä.

think

Onko oikein pelätä jatkuvasti?

Istuin tänään yksin Kampin aukiolla ja aurinko paahtoi.
Kuuntelin musiikkia ja katsoin ihmisiä.
Katsoin, kuinka he näyttivät onnellisilta ja mietin olivatko he.
Ei minustakaan näe onnettomuuttani.
Sitten tajusin, kuinka kaipaan aitoja tunteita.
Kuinka kaipaan aikaa jolloin kaikki oli helpompaa.
Tänään pienikin asia saattaa tuntua vaikealta.
On useinkin ponnisteltava jotta jaksaa aamulla nousta,
on ponnisteltava jotta suorittaa tehtävät joita on tehtävä.
On ponnisteltava ja yritettävä.
Se tuntuu raskaalta.

"kaikki ne tunteet joita luulin onneksi olivatkin hetkellisiä iloja,
jotka katosivat kuitenkin aina vain nopeammin"

Kesä lähestyy enkä voi olla pelkäämättä, koska viime vuonna
olin hyvin huonossa kunnossa tähän aikaan.
En voi olla pelkäämättä, että menetän parhaan ystäväni,
En voi olla pelkäämättä, että kultani lopettaa rakastamisen,
en voi olla pelkäämättä joutuvani taas kuilun pohjalle,
tai osastolle.
Pelkään miten minun käy.

Tahdon elää.

p.s. pelastakaa tämä kaunis päivä.

Jokaisen ateriani olen vain päästänyt ulos itsestäni.
Suoraan sanoen olen vain oksentanut ja liikkunut tänään. Juossut ja kävellyt, siivonnut ja jumpannut.
Oksentanut.
Mikä minua vaivaa? Miksi en osaa olla?

my day

Oh no I can't let you go, my little girl
Because you're holding up my world
So I need you.
Your imitaion of my walk and the perfect way you talk

It's just a couple of the million things that I love about you

so I need you<3

Eilen oli hurja päivä. Oli kivaa aamusta jo.
Juostiin aamupäivän aikaan Lenin kanssa sukkasilteen sen
vanhempia karkuun pitkin Helsingin katuja,
Piilloteltii ja hiippailtiin.
Minä,mikko ja Leni istuimme Töölön kallioilla ja pidimme hauskaa,
nautimme seurasta.
Olimme valmiita Hietsun synttäri bileisiin.
Kävi huonosti ja illemmalla Lenin vanhemmat löysivät meidät.
Itkin ja olin yksin.
Mutta joo, onneksi Lenin vanhemmat eivät olleet sitten loppujen lopuksi kovin
vihaisia.

Kuitenkin minua vain pelottaa.
Minua pelottaa, että menetän ainoan oikean ystäväni,
pelkään jääväni kauas, pelkään Mikon menevän minun ja Lenin väliin.
En kuitenkaan ole mustasukkainen, koska rakastan kumpaakin.
Pidän siitä, kun ollaan kolmisteen eikä minulla ole ulkopuolinen olo.
Mutta, kun Lenin vanhemmat eivät hyväksy minua millään tavalla.
Uskoisivatko he jos sanoisin, että minä en ole paha?
Uskoisivatko jos sanoisin etten luovuta koskaan,
en aijo päästää ystävästä irti.
Rakastan liikaa menettääkseni.

p.s. tänään on kevään lämpöisin päivä ja olen yksin kotona.
Ahdistaa ja tekee mieli nukkua paha olo pois, mutten kuitenkaan kykene siihen.

p.s

p.s. I love you Leni

mmm

Vihaan aamulääkkeitä. (niiden jälkeen oksettaa aina)

Aamuni oli täydellisyyttä täynnä, parasystävä,waynes coffee, naurua, iloa, onnellisuutta ja jännitystä päiväiseen työ haastatteluun. Töitä tuli.
Ennen haastattelua joimme ystävän kanssa siiderit ja söimme sipsejä ruttopuistossa, myös ruokimme pikku lintuja ja loput sipsit annoimme kotkottaville lokeille.

Jaksoin aiemmin päivällä ajatella etten tahdokkaan luopua mistään elämässäni, ajattelin, että kun nyt on paha olla niin myöhemmin kärsimys palkitaan.
Jaksoin uskoa aurinkoiseen huomiseen ja odotin tulevaa.
Osasin jopa rakastaa hetkeä jossa olin.
Nyt tuntuu sille taas etten tahdokkaan olla tässä.
En tahdo enää odottaa, tahtoisin vain painaa pään tyynyyn ja nukkua kunnes olen onnellinen, nukkua kunnes olen poissa.
Tiedän kyllä tämän olevan vain hetken tunne.
Se on ohi menevää, hetkeksi ainakin.

On vain liikaa, on liikaa jota en voi jättää taakse päin.
En vaikka sattuu, joka minuutti tuntuu vuorokaudelta yksin sateessa.
Keuhkoni ovat liian kivuliaat jotta voisin hengittää, ajatukseni viiltävät mieltäni aina vain enemmän.
Tahdon pois. tahdon.

Oksentelukaan ei ole loppunut.
Viiltelykään ei, ei itku, ei ahdistus ei mikään.
Mutta, kun istun keskustassa tai missä tahansa lenin kanssa on aina helppo olla.
On niin luonnollinen olo ja hyväksytty ja olo että minua tarvitaan ja olen ainutlaatuinen juuri sellaisena, kun olen.
Voin itkeä tai nauraa, voin sanoa miltä tuntuu tai mitä ajattelen.
En häpeä mitään silloin.
Ilman Leniä en eläisi.

bad day or not

Tänään on mun ja mun kullan 6 kk päivä.

Olen onnellinen, mutta silti niin toivoton.
Koko päivän on vain tehnyt mieli syödä ja syödä. Se tarkoittaa, että myös oksennan ja oksennan.
On niin hankalaa.
Katson kuvaa jossa olin vielä hyvin huonossa kunnossa, olin liian laiha ja ahdistun.
Ahdistun vain koska en enää näytä samalta.
Minä en enää kykene kontrolloimaan itseäni samalla tavalla, kuin silloin.
Annan mitä vain kunhan joku lahjoittaa minulle osan omasta itsekuristaan.
Tai jos joku tahtoo taikoa minut terveeksi, jotten tunne jatkuvaa syyllisyyttää siitä, että
melkein tervehdyin ja annoin itseni kasvaa valaan kokoiseksi.
Olen varma etten koskaan omin avuin pääse eroon syömishäiriöstäni.

Ahdistaa niin helvetisti, että tuntuu siltä, että hajoan.
Vatsani roikkuu, kun istun se tuntuu niin vitun kamalta.
Ääää.

Ehkä liian säälittävää. Anteeksi, anteeksi.
Huomenna kuitenkin on parempi olla.
(toivottavasti)

someday

Tänään vihdoin netti toimii kotona! oli jo aikakin ja pääsin vihdoin päivittelemään tännekin
(kun kullan luona en kirjoita tänne, koska en tahdo hänen lukevan tätä blogia).
Toisin sanoen en tahdo avata koko mailmaani hänelle.
Kyllä toki kulta tietää ongelmistani, mutta ei niin suoraan kerrottuna ja peittelemättömillä sanoilla.
Kaikille, kun ei voi kertoa suoraan kaikkea ilman, että häpeää.
Huomenna tapaan parhaan ystäväni rautatienasemalla kello 10.
Ostamme hiusvärit ja menemme kampin vessaan värjäämään hiuksemme,
Ajattelin mustaa ja punaista.
uskoisin, että olemme huomenna illalla viimeistään taas humaltuneita.
Huonoja, kun olemme olemaan selvin päin.
Älkää edes kysykö miksi.
En tiedä, tai ehkä luulen tuntevani oloni onnellisemmaksi humalassa.

Tänään en juonut ja tänään tuntuu siltä, että kaikki järjestyy.
Ehkä kaikelle onkin tarkoituksensa,
ehkä pitäisi olla onnellinen tässä hetkessä,
ehkä pitäisi olla vahvempi sairautta vastaan.