Oh no I can't let you go, my little girl
Because you're holding up my world
So I need you.
Your imitaion of my walk and the perfect way you talk
Because you're holding up my world
So I need you.
Your imitaion of my walk and the perfect way you talk
It's just a couple of the million things that I love about you
so I need you<3
Eilen oli hurja päivä. Oli kivaa aamusta jo.
Juostiin aamupäivän aikaan Lenin kanssa sukkasilteen sen
vanhempia karkuun pitkin Helsingin katuja,
Piilloteltii ja hiippailtiin.
Minä,mikko ja Leni istuimme Töölön kallioilla ja pidimme hauskaa,
nautimme seurasta.
Olimme valmiita Hietsun synttäri bileisiin.
Kävi huonosti ja illemmalla Lenin vanhemmat löysivät meidät.
Itkin ja olin yksin.
Mutta joo, onneksi Lenin vanhemmat eivät olleet sitten loppujen lopuksi kovin
vihaisia.
Kuitenkin minua vain pelottaa.
Minua pelottaa, että menetän ainoan oikean ystäväni,
pelkään jääväni kauas, pelkään Mikon menevän minun ja Lenin väliin.
En kuitenkaan ole mustasukkainen, koska rakastan kumpaakin.
Pidän siitä, kun ollaan kolmisteen eikä minulla ole ulkopuolinen olo.
Mutta, kun Lenin vanhemmat eivät hyväksy minua millään tavalla.
Uskoisivatko he jos sanoisin, että minä en ole paha?
Uskoisivatko jos sanoisin etten luovuta koskaan,
en aijo päästää ystävästä irti.
Rakastan liikaa menettääkseni.
p.s. tänään on kevään lämpöisin päivä ja olen yksin kotona.
Ahdistaa ja tekee mieli nukkua paha olo pois, mutten kuitenkaan kykene siihen.
so I need you<3
Eilen oli hurja päivä. Oli kivaa aamusta jo.
Juostiin aamupäivän aikaan Lenin kanssa sukkasilteen sen
vanhempia karkuun pitkin Helsingin katuja,
Piilloteltii ja hiippailtiin.
Minä,mikko ja Leni istuimme Töölön kallioilla ja pidimme hauskaa,
nautimme seurasta.
Olimme valmiita Hietsun synttäri bileisiin.
Kävi huonosti ja illemmalla Lenin vanhemmat löysivät meidät.
Itkin ja olin yksin.
Mutta joo, onneksi Lenin vanhemmat eivät olleet sitten loppujen lopuksi kovin
vihaisia.
Kuitenkin minua vain pelottaa.
Minua pelottaa, että menetän ainoan oikean ystäväni,
pelkään jääväni kauas, pelkään Mikon menevän minun ja Lenin väliin.
En kuitenkaan ole mustasukkainen, koska rakastan kumpaakin.
Pidän siitä, kun ollaan kolmisteen eikä minulla ole ulkopuolinen olo.
Mutta, kun Lenin vanhemmat eivät hyväksy minua millään tavalla.
Uskoisivatko he jos sanoisin, että minä en ole paha?
Uskoisivatko jos sanoisin etten luovuta koskaan,
en aijo päästää ystävästä irti.
Rakastan liikaa menettääkseni.
p.s. tänään on kevään lämpöisin päivä ja olen yksin kotona.
Ahdistaa ja tekee mieli nukkua paha olo pois, mutten kuitenkaan kykene siihen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti