28.6.09

broken love, save me

Olen ehkä liian hyvä uskoinen.
Olen liian kiinni jossain mitä minulla ei ole.
Ei ole enää tänään.
Eilen tähän aikaan olimme tytön kanssa keskustassa,
istuimme luultavasti kaisaniemessä.
Olimme iloisia ja alkoholi oli puuduttanut niitä tunteita jotka sattuvat.
En osannutkaan aavistaa, miten pian kaikki kaatuisi.
Vielä päivällä puhuimme siitä kuinka pieni hetki voi muuttaa koko lopun.
Miten arvaamattomasti se mistä on taistellut voi hajota sirpaleiksi.
Unelmia minulla oli, ja on.
Toivon ja odotan tyttöä.
En ole valmis päästämään irti.
En, kun olen päästänyt muusta irti tytön takia.
Ja hän jätti minut ulos, jätti kun tyttö sai pojan.

On minullakin oma poika.
Poika jota rakastan joka hetki vain enemmän.

Silti en luovuttanut, en koskaan jättänyt tyttöä ulkopuolelle.
Jätin poikani mielummin ja taistelin. Jaoin itseäni ja rakkauttani
heille.
Usein jopa itse kärsin tilanteesta, mutta miten voikaan käydä näin.

Viime yönä tapahtui juuri niin, kuin olen pelännyt jo pitkään.
Tiesin etten kestäisi.

Ei kommentteja: