Miksei pahoille oloille ole olennaisia pako keinoja joita kaipaisin?
Alkoholi on yksi, muttei sekään auta. Ei enään.
Tahtoisin tappaa tunteeni pois, tahtoisin unohtaa ne heti.
Pääni vain pyörii ja pyörii, mielikuvitukseni laukkaa ja ajatukset harhailevat aivan
väärillä vesillä.
Ihmisessä jota en saakkaan, sairaudessani ja laihuudessa.
Enpä osaa edes itselleni kelvata niin miksi muillekkaan?
On kesä ja pitäisi nauttia siitä.
Yritän kyllä kovasti se on vain hieman vaikeaa. Ehkä sitten huomenna on parempi olo.
Plaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaahhhhhhhhh.
Huomenna näen ystäviä ja luultavasti matkustan Tampereelle (mielikuvitus ulkomaanmatkalle) juhlimaan tupareita. Juhlimaan ihanien tyttöjen kanssa.
Pelkään kuitenkin, että vajoan vain kamalaan ankstaus kohtaukseen silloinkin,
Pelkään tarttuvani puhelimeen ja valitsemani ihmisen numeron jolle en saisi soittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti