Viikko hurahti hyvin nopeasti. Huomenna onkin jälleen perjantai ja party time kotonani.
Nimittäin bileiden jatko-osa edellisistä. Toivon näiden olevan yhtä hyvät pippalot, mutta pelkään ettei ne ole.
Ihminen jonka tahdon tahdon ja tahdon tulevan ei tule. Ei tahdo nähdä, ei tahdo yhteyttä missään muodossa.
Mitä tein väärin? Miksen minä riitä? edes ystävänä.
Tämä kaikki vaivaa mieltäni jokaisena sekunttina. En saa häntä mielestäni ja ahdistaa vain ajatella.
Kaikki hetket joista nautin ja oloni oli taivaallisen ihmeellinen.
Kakki sanat mitä hän minulle sanoi, suukotuksia ja syleilyä.
Hetkessä kaikki oli vain mennyttä aikaa, kadonneet hetket vain savuna ilmaan.
On turhan vaikea sulkea ajatukset edes hetkeksi.
Monet ystäväni kehottavat siirymään naisiin.
Se on totta, että naiset eivät ole täysin tunteettomia, eivät tee näin, osaavat puhua asioista ääneen ja ovat miljoonasti parempia.
En silti tiedä. En siirry mihinkään. Enhän minä tyhmä tyttö osaa elää ilman miehiä.
Niin tyhmältä, kuin se kuulostaakin.
Ehkä sitten sinä päivänä, kun löydän naisen joka on se oikea minulle, jalat alta vievä.
???
Tuntuu tyhjältä, mutta silti niin täydeltä. Olen täynnä elämän tahtoa ja pelkään kadottavani sen jälleen
pienessä hetkessä. Mielenterveysongelmani ovat edenneet uuteen suuntaan.
Sekopäisyyttä, liikaa alkoholia, ahdistusta liiaksikin, maanisuutta, täyttä hulluutta ja iloisuutta.
Kaikki vain ailahtelee minussa, ailahtelee ympärilläni ja pelkään jälleen menettäväni ihmiset ympäriltäni vielä enemmän sillä, niin taas kävi. Olen kai vain liian turha jollain tapaa, paha ihminen minä olen.
Mikä minä olen?
Toivon kuitenkin viikonlopusta tulevan täydellinen.
Silti tiedän ettei siitä voi tulla ilman tiettyä ihmistä jota kaipaan viereeni nukkumaan.
Voin vain salaa toivoa sitä nukahtamasillaan kyyneliini.
Vihaan tätä paskaa.
Kuitenkin olen riippuvainen tästä kaikesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti