Tahtoisin huutaa koko mailmalle.
 Tahtoisin vain kertoa, kuinka väärää on olla olemassa täällä.
Näytelmää, haavoja, arpia, tuskaa, syyllisyyttä, valheita, häpeää, syntejä,
sydän suruja, ahtautta, ahneutta, kyyneliä sekä julmuutta.
 On niin ahdistavaa etten osaa kertoa oikein kenellekkään ajatuksiani.
On vain tarve näyttää siltä, että kaikki on hyvin.
 Todellisuuteni silti on vain tuhkaa, rippeitä palaneesta sielusta.

"Matkaan sun viestin laitoit kaljapullossa
Kai siinä on sun persoonaa
Siitä on aikaa kun kunnossa
Oot ollut, kyllä sen huomaa

Huonolta näyttää toi meininki
Et aina tuollainen, miten tänne tultiin?"

Edes perheeni luokse meno saa aikaan kylmiäväreitä.
  Häpeän niin itseäni, häpeän peilikuvaani, sekä silmieni loistoa.
Pelottaa liiaksi, se kuinka valheeni lävitse nähdään. En ole muuttunut, en kyennyt kulkemaan mihinkään
parempaan. Jatkan vain tätä helvetillistä noidan kehää.
Pelkään kuulevani, kuinka on ihanaa, että olen saanut poskiini väriä.
Luullaan minun saaneen kohdalleen kehoni arvostuksen, nostaneen itsetuntoni kattoon.
Todellisuudessa tahtoisin vain repiä itseni kappaleiksi raa`asti ja maata lattialla vuodattaen kaiken paskan ulos itsestäni.
 En jaksa valehdella läheisilleni, en jaksa yrittää loputtomiin.
Koko elämä on pelkkiä mustelmia, ruhjeita kehossani., sekä
arpia mielessäni.
 Vielä viimeisen rakkauden jälkeen edelleen sattuu.
"Edelleen unia susta nään, ollaan ajassa entisessä. Sä mua lohdutat, halaat nukuksiin ja herätät hymyillen aamuun uuteen. Herään todellisuuteen ja kuihdun ymmärtäen ettet välitä vähääkään."

Ja nyt sairastuin tautiin tappavaan,
Tahdon ihmisen jota voi saada en koskaan.
 Osaa en silti luovuttaa, tahdon uskoa parempaan.
Uskoa siihen, että onni ottaa minut avosylin vastaan.

Päivästä toiseen kaikki tuntuu olevan ennallaan.
 Mikään ei vaihdu vaikka vuodet juoksevat ja juoksevat eteenpäin.
Millä ja miten pysäyttää aika ja koko mailma?
 En tahdo vajota vanhuuteen ja tylsyyteen liian pian, enhän minä ole edes nuoruutta osannut
elää niin kuin pitäisi.
 Missä menee raja onnellisuuden?

Joka tapauksessa jälleen kidutan itseäni.
Perhosia vatsassa joista tiedän niiden pian minuun
sattuvan. Kokemus kertoo kaiken.
 On vain osattava olla kylmä ja olla tahtomatta liikoja, uskomatta sanoja sekä lupauksia jotka ovat
vain pettäviä nautintoja.
voisin kirjoittaa tästä asiasta miljoona täyttä ja loputonta tekstiä, mutta en vain voi.

No pitkään aikaan en ole mitään raapustellut, kun nettiä ei ole.
Aika paljon on tapahtunut ja aikaa kulunut.
Itse kai olen vain mennyt enemmän vain rappiolle, lähemmäksi loputonta tyhjyyttä.
Kaipaan jatkuvasti menneisyyttä.
 Sydämmen lyöntini koskevat kun kaikki muistuttaa vain siitä mitä takaisin tahdon.
Öisin tahdon vain itkeä itseni uneen, huutaa vasten tyynyä ja olla heräämättä huomiseen.
 En ansainnut sitä turvan tunnetta jota joskus sain, koskin liian lähelle ja kaiken menetin.
Piilouduin pimeyteen ja uskoin sokeasti ikuisuuteen.
 Siihen jota ei ollutkaan. Ei ollut kun sen itse tuhosin.

Sade kastelee minua, se tekee oloni viluiseksi.
 Aurinko polttaa ihoani,se saa minut tuntemaan fyysistä tuskaa.
Pilvisyys masentaa, se saa minut väsyneeksi.
Yöt pelottavat minua, sillä pimeä pelottaa enkä osaa nukahtaa,
aamut pelottavat, koska olen aina liian väsynyt noustakseni sängystä.
Päivät ovat aikaa jolloin olen mitätön ja turha tyttö.
 Jokainen hetki elämässäni on tuskaa vastaan taistelua ja pitäisi vain jaksaa selviytyä kaikesta.

Miksei koskaan voi olla vain helppoa olla ylipäätänsä olemassa?
Selvästi pelini on pelattu täysin huonosti.
Korttini on huonot.

Lauantai meni mukavasti juhlistamassa kaverin synttäreitä, veneillessä ja saaressa olemalla.
Ainut asia mikä harmittaa siltä illalta on äiti, joka sanoi hylkäävänsä minut. Syynä se etten lainaa rahaa.
 No onneksi kaveri istui vieressäni ja ojensi oluensa, kun meinasi itku tulla.
 Edelleen tuntuu siltä, että olisin veneessä kun tunnen keinuvan veneen allani:D.

Miksi kaikki ovat aina huolissaan minusta?
 Myönnän kyllä dokaavani aivan liian paljon, mutta mikäs siinä kun ei töitä tai koulua saa.
Ja onhan nytten kesä, talvella sitten rauhallisemmin.
Kyllä välillä tai lähes päivittäin pysähdyn miettimään elämääni.
Siinä ei taida olla mitään järkeä, kun on vain turha olo ja mielenterveys ongelmat eivät
tunnu millään katoavan. Ne vain kasvavat ja elämäni valuu viemäriin.

Step one you say we need to talk
He walks you say sit down it's just a talk
He smiles politely back at you
You stare politely right on through
Some sort of window to your right
As he goes left and you stay right
Between the lines of fear and blame
You begin to wonder why you came"

ja edelleen haluan vain kuolla kaikeksta pahasta pois

Lupasit mulle ikuisen
Loppuun asti kestävän rakkauden
Mitään saanut en kuitenkaan
Pelkän ikävän ja tuskan vaan
Suhun luotin, sua rakastin
Olin hullu sen huomasin
Pelkkä lelu olin sulle vain
Hyväks käytit rakkauttain
Sä annoit ymmärtää
Että olisin jotain tärkeämpää
Kuin mitä olevani kuvittelinkaan
Sä sait mut nauramaan
Valhees toivat ilon mun elämään
Elämään, jonka heität nyt menemään
Menemään
Lupasit mulle ikuisen
Loppuun asti kestävän rakkauden
Mitään saanut en kuitenkaan
Pelkän ikävän ja tuskan vaan
Suhun luotin, sua rakastin
Olin hullu sen huomasin
Pelkkä lelu olin sulle vain
Hyväks käytit rakkauttain
Sä annoit rakastaa
Takaisin en koskaan sitä saanutkaan
En vaikka muuta en mä tahtonutkaan
Kai liikaa uskalsin
Odottaa kun sua rakastin
Rakastin unelmin
Ja haavein ja tuhansin suudelmin
Sä lupasit sen