"Hiljainen on sieluni ääni
Se peittyy alle murheen huutojen
Tulematta kuulluksi koskaan, 
Se toivoansa kantaa ainiaan"
<3

Kuuntelen musiikkia ja kello on jo kaksi yöllä.

 Olisi aika nukkua,

aika vajota uniin hyviin tai painajaisiin.

Huomenna menen jälleen kotiin.

 Sinne yksinäisyyteen, joka syö minut pian elävältä.

Siellä asuu tyhjyys, siellä asuu kylmyys ja kyyneleeni.

 Miten oma koti voi tuntua näin tukalalta?

 Minne kadotin sen kodikkuuden joka siellä ennen oli...

En minä ennen kotonani pelännyt.

 Siellä oli turva ja hyvä olla.

 Pian on joulu, enkä tiedä mitä siltä odottaa.

Jouluni tulee olemaan täysin erimaata, kuin viime vuotinen.

 Rakastan joulua, mutta tänä vuonna ajatus vain ahdistaa...

 

You are the one

You´re the light at the end of the tunnel 
The beacon fire in the dark 
The glimmer of hope and truly the meaning of my life 

I say this with all of my heart: 

You are the only one for me 
Year to year, in words and deed 
In all this chaos the trace of clarity 
You are the only one I see 
My first and last, my all and everything 
You are the One 

When dusk falls and obscures the sky 
You´re the shine of the Northern Star 
No dead of night can fade the brilliance of your light 

I say this, holder of my heart: 

You are the only one for me 
Year to year, in words and deed 
In all this chaos the trace of clarity 
You are the only one I see 
My first and last, my all and everything 
You are the One 
[Repeat] 

You are the only one 
In the heart of winter the comfort of the sun 
You are the One, my love, my love...You are the One


<3

Sairaan ihana biisi, sairaan ihana kun ei saa tunteitakaan pyyhittyä pois kovasta yrityksestä huolimatta.
 Tekisin mitä vain, jotta olisit onnellinen etkä yksinäinen.

yksin

<3

Viime päivät ovat hieman valuneet pahana olona viemäriin.
 Hukkaan miettien liikaa, tuntien liikaa.


Erakoitumista ilmassa, minkäs teet kun kaikki tuntuu yksinkertaisesti vain liian raskaalta.
Tahtoisin vain jäädä joka hetki kotiin peiton alle lämpöiseen ja turvallisuuden tunteeseen.
 Kukaan ei voi satuttaa minua, jos en päästä lähelleni.


Joka tapauksessa oivalsin yksinäisyyteni. Kohtasin sen kasvotusten viikon alussa.
 Olen aivan liian yksin kaiken kanssa, liian yksin itseni kanssa.
Lopulta menettää kaiken kai kokonaan.
 Varsinkin jos ei ole voimia ihmisitä kiinni pitämiseen.
 Tarvitsen lupauksia, sulosanoja korville siitä kuinka en jää yksin vaikka mitä tapahtuisi.
Ei minulla juurikaan ole läheisiä ystäviä.
Ainakin suurin osa on haalistunut, lähtenyt pois.
Kaikki muuttuu aikanaan, ihmiset kulkevat elämässä eteen päin.
Minä jumitan samassa pisteessä tahtoen jäädä entiseen.
Peläten uutta.
 Sisimmässäni kaipaan rakkautta, kaipaan täytettä näille koloille rinnassani.

Ahdistus taso on hiponut pilviä jo monen päivän ajan, myös pinnan alla jo kuukausia.
 Tällä viikolla kaikki on vain purkautunut, perjantaina vielä siihen pisteeseen että
itkin ja vuolaasti vuodattaen miljoona kyyneltä.
 Ystävän kipeät sanat saivat minut vain itkemään.
Tiedän olevani huono ihmisenä, ystävänä.
 Yrittäisi vain ymmärtää minua edes hieman.
Pelkään nyt menettäväni tämän ystävän, sillä ei ole varaa menettää enää yhtään.
 En voi jäädä täysin yksin.
<3

Ketuttaa ettei syöminenkään tunnu sujavan, ei se kai ole koskaan sujunutkaan.
 Toki se ruoka kurksta alas menee ja tuntuu aina nälkäiseltä.
Eri asia on vain se, että sen jälkeen ahdistus kasvaa räjähdysvoimalla.
Mitä menin tekemään? Miksi taas?
Miksen voi olla vain syömättä ja kaunis?
 Edes sitä asiaa osasin joskus vielä kontrolloida.
Enää ei ole edes sitä.
 paska mailma, paska elämä.

too far away from home with loved

Itken ja ymmärrän tehneeni vääryyksiä,

 väärin kohtaan perhettäni jota arvokkaampaa ei voikkaan olla.

Anteeksi.

<3

remember everything- five finger death punch

lyrics

Then there's no reason to look ahead

Viime päivinä ja viikkoina olen ollut, päällimmäisesti melkoisen iloinen.

Oloni on ollut tasainen.

Ainakin osittain, vaikkakin on jälleen alkanut

ahdistuneisuus ja toivottomuus palaamaan pinnalle.

Syitä oloille on monia, on tuhansia asioita joita en saa irti itsestäni,

miljoonia ajatuksia jotka polttavat sisintäni.

Tahtoisin vaipua jälleen siihen yksinäisyyden paskaan mailmaan.

Siihen, kun voisin olla vain yksin itkien itseäni uneen.

Tuudittaen elämäni hävitykseen, ankeuden valtaan.

Painajaiset valtaavat yöni viimeisetkin rippeet.

Tuntuu vain kovin raskaalta jaksaa olla, vaikealta tavata ihmisiä ja yrittää

hymyillä kivusta huolimatta.

Viimeisen kahden päivän aikana tämä yksinäisyyden ja eristäytymisen tahto on ollut

suurempi, kuin pitkiin aikoihin.

Muistin miltä tämä tuntuu, ja tunnen sen jälleen.

lapko-the arms

Kukaan ei näe, kukaan ei kuule, ei ymmärrä eikä 

tartu minuun ja ravistele hereille tästä horroksesta.

Kukaan ei pysty siihen.

Kukaan ei kykene kuulemaan kivuliaita avun huutojani,

sillä muille ne ovat hiljaisia tuulen vireitä.

Elämä ja paholaiset, jotka piinaavat.

Pettymys, kaipaus, tuska, pelko ja painajaiset.

älä jätä mua-mikael gabriel

<3