Se peittyy alle murheen huutojen
Tulematta kuulluksi koskaan,
Se toivoansa kantaa ainiaan"
<3
Kuuntelen musiikkia ja kello on jo kaksi yöllä.
Olisi aika nukkua,
aika vajota uniin hyviin tai painajaisiin.
Huomenna menen jälleen kotiin.
Sinne yksinäisyyteen, joka syö minut pian elävältä.
Siellä asuu tyhjyys, siellä asuu kylmyys ja kyyneleeni.
Miten oma koti voi tuntua näin tukalalta?
Minne kadotin sen kodikkuuden joka siellä ennen oli...
En minä ennen kotonani pelännyt.
Siellä oli turva ja hyvä olla.
Pian on joulu, enkä tiedä mitä siltä odottaa.
Jouluni tulee olemaan täysin erimaata, kuin viime vuotinen.
Rakastan joulua, mutta tänä vuonna ajatus vain ahdistaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti