On satanut ensilumi, lumi jota odotin.
On valoisampaa ja tuntuukin jo joulun läheisyyden.
Viime viikolla oli lääkärin vastaanotto.
Aika venyi ja venyi, istuin siellä pienen ikuisuuden ja juttelimme.
Uutena diagnoosina kaksisuuntainen mielialahäiriö kaiken kukkuraksi.
Kahdet uudet lääkkeet, kahtien vanhojen rauhoittavien lisänä.
Nyt odottelen aikaa psykiatrin polille, ja odotan lääkkeiden hyvää vaikutusta toiveikkaana.
Jos tällä kertaa niistä olisi apuakin.
Tahdon uskoa parempaan tulevaan, vaikkei se tunnukkaan todennäköiseltä,
ei seiniin kirjoitetulta.
Tahdon uskoa rakkauteen.
Vaikken usko sitä saavan ennen seuraavaa elämää.
ikuisuus vain kulkee odottaen hengitystä pidättäen.
P.s. Kotona ei ole nettiä, ja kirjoitus tapahtuu silloin tällöin kiireellä, mutta yritän raahautua kirjastoon
uppoutumaan tänne ja kertomaan kaiken.
Näyttämään todellisuuteni ja tukahdetut sadat tunteeni.
Pääni ehkä pian hajoaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti