pihtiote <3
Tekee jällein mieli kuunnella loputtomasti apulantaa.
Laulaa, ja mukautua laulujen sanomaan.
Suurimpaan osaan pystynkin samaistumaan ja löydän itseni yhä uudelleen
ja uudelleen.
Kuinka joku voi olla rakastamatta musiikkia?
Hyvää musiikkia on liian paljon ja se mahtuu elämäni jokaiseen hetkeen.
Mielessäni on pyörinyt miljoona eri asiaa ja eri tunnetta viime aikoina.
On vain ollut ihmeellisen vaikea puhua edes luotettavimmalle ystävälle.
On ollut tukahduttavaa pitää kaikki sisällään, kun ei uskalla eikä osaa pukea sanoja lauseiksi.
Sanat jäävät liian lyhyiksi.
Liian painavaksi taakaksi sisälleni turruttaen tajuntani.
Olen sekaisin, olen kahlittuna omaan paskaan mailmaani.
Sotken asioita vain entisestään yrittämällä pelastaa kaiken.
Karkoitan ihmiset luotani tahtomattani.
Miksen osaa pitää rakkaimmistani kiinni?
Miksen osaa kertoa tai näyttää tunteitani ja sitä määrää kuinka välitän?
Kuinka rakastan ja tarvitsen.
Ei enää ikinä hyvästejä eikä heikkoutta.
hylättyjen valtakunta
Minä piirrän luistimella
kauniin nimesi jäähän.
Minä kuunarilla käyn valtameret päästä päähän
minä matkaa teen ja haen kuumailmapallollani sinua.
Minä näen, että kuu on taivaalla ja taivas lammen pinnalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti