Suoraan sanottuna sairasta hulluuta, epätodellisuuden toivemailmaa jolloin ehkä
uskallan tuntea.
Tuntea muutakin kipua josta on seurannut aina kipua kirvelempää
tunnen, kuinka sydän lyö ja huutaa. tunnen kuinka se irkee ja karjuu.
Se tahtoo pysähtyä mutten anna luoaa loppua lyöntejen tiheiden.
Anna en tuulen koppua, virran en oysähtyväsn.
Jaksettava on rakkaiden tähden, ei minut.
Jaksan vain tähden muiden
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti