Syksy saavutti kaupungin nopeammin, kuin olisin uskonut.
Sen verta salaa hiipien se tuli etten yhtään huomannut sen pikku hiljaa
kylmenevää tuulta.
Sataa, pian on jo pimeää.
Pelottaa, ja jatketaan matkaa vielä pitkälle pimeään.
Sysimustaan talveen.
Palelee, vaikka sisäelimet ovat ilmiliekeissä.
Roviolla ei ole hyvä olla.
Koulut alkoivat ja ihmiset näyttävät turhankin pirteiltä.
Kai se piristää? Kun pitkän loman jälkeen taas on puuhaa ja uusia
taisteluja voitettavana.
Eilen totesin itselleni, että nyt kun syksy alkoi minä keskityn
siihen, että näen ensikesän.
Siihen, että olen elossa vielä ensivuonna.
Kuljenkohan sieltä missä aita on matalin?
Tavallaan joo, tavallaan en. Ja kenenkään on turha tähän sanoa mitään,
kun ei tiedä mitä myrskyä vastaan taistelen joka hetki.
 |
| sain lahjan tytöltä, joka on kaikista kultasin |
3 kommenttia:
elossa ensi vuodeksi on hyvä tavoite. <3 ihan totta!!
täälläkin aletaan jo odottaa ensi kesää. :/
<3
Ystävä rakas, ikäväni on suuri. Toivottavasti pian näemme, että kaipaukseni ei enään olisi niin sumuinen tietämättömyyden muuri.
Kesät tuntuu olevan niin lyhyitä, ettei niitä edes huomaa.. enkä ole käynyt edes vielä uimassa..
anonyymi, kuka olet?
<3
Lähetä kommentti