Joka kerta, kun asiat tuntuvat olevan edes hieman raiteillaan
kaatuu ämpärillinen paskaa niskaan..
Joka kerta. Eikä tälle ole poikkeuksia.
Nyt vain vaietaan ja odotellaan...
Positiivist'ä kyllä, kulta tuli kotiin tänään.
Itse kyllä olin niin unessa etten kyennyt mihinkään, mutta
ystävä rakas avasi sentään oven.
Eilen tuli käytyä Pekan kanssa elokuvissa, ja syömässä.
Pohdittiin sitä, että ihme ettei ole perjantai 13.
Illan viettoemme oli, kuin epäonnisten sattumuksien sarja.
Ja poika söi falafel hampparini vahingossa, ihmetellen vain
"kanapihvin" hiivaista makua..
Ehheh..
Isänmaallinen mies oli ihan jees.
Parempikin toki olisi voinut olla, mutta seura teki tepposensa
ja minulla oli kivaa, oikeasti!
Ystävä pitää kädestäni, vaikka tuulisi kuinka.
Ei irrota ennakkoluuloisesti, eikä luulottomasti.
Ehkä en hetkeen lähde ihmisten ilmoille, tai sitten juuri lähdenkin enkä
jää kotiin..
Liikaahan aikaa täällä on vietetty.
Ja pelätty, ettei nähdä huomista.
Jospa sitten huomenna varaisin sen lääkärin, tai menen päivystykseen.
Tuskin nämä monta päivää kestäneet rintakivut ovat normaaleja..
Puhumattakaan, ohella olevista muista vaivoista ja kivuista.
Enkä minä halua kuolla.
Tulee se rauha tai ei,
niin en ole valmis vielä ottamaan asiasta selvää.
fix you
just close your eyes while you're listening, and all your worries and pain will disappear.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti