Edelleen aamutupakalla hetken mietin, miksikö maa on niin vihreä?
Missä kylmä ja kolea, märkiä sukkia laskemattakaan.
Sen pitäisi tarkoittaa heihei masennukset sun muut, mutta edelleen
odotan maniaakin,
Energiaa, pienen tytön sisällä tanssivin hetkien elämästi täysillä kerrankin.
Jps keksisin osaisin liitäisin täältä pois välittömästi.
niin kuas että kaikki elämä katoaa, ja tahtoessani
saisin mahdollisuuden aloittaa alusta!
Mutta loppun, kun miettii tajuaa.
ettei todellakaan eläisi edes sitä yhtä vuotta uudelleen.
Joka paikassa, kun piilee tuska.
Se paha, joka syö ja syö, se ottaa kaiken muttei anna mitään.
Vain sen ettei pelkää enää kuolemaa.
Sitä odotetaan, mutta kukapa kertoisin milloin viisarit lakkaa liikkumasta.
Kuka kertoo, mitltä se tuntuu?
Toivon kovin ettei siellä jossain (luultavasti matojen syötävänä maan alla)
olisi ikävää, sana kaipuu olisi vain entistä elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti