Biisin sanat on aika osuvat.
Tänään olis ollu kympiltä se asunto juttu vinkissä.
Mutta skippasin, kuten viimeksikin.
Heräsin tai no päätin olevani jälleen jotenki elävien kirjoissa siihen aikaan.
Toinen yö putkeen sängyn pohjalla pyörien, eikä loppua näy.
Kun ajatukset eivät vaan hiljene sitten millään.
Minulla on kai vaan liikaa painolastia taakkanani,
enkä tiedä mistä aloittaa jotta se kevenisi.
Kipeän koiven kanssa en vaivaudu edes aamupalaa hakemaan itselleni.
Verhojen lomasta suorastaan paistaa apeus sekä melankolia.
Ilma on taas mitä mahtavin,
eli tänääkään ei tarvitse yrittää sopeutua.
Hiusten värjäys meni vähän päin helvettiä, muttei mua edes haittaa.
Lähinnä naurattaa, harakalta mä näytin jo aiemminkin.
Nyt ehkä jopa variksenpelättimeltä.
Ensinnäkään väri ei riittänyt koko tukkaan,
eikä tarttunut läheskään kakkialle toivotulla tavalla.
Ehkä pitäydyn niissä shokki väreissä mikäli
säväytystä kaipaan.
Kun sattuu kaikkialle,
joka osaan kehossani niin pakkohan kipua
on vähän edes turruttaa.
Mutta jotain positiivista tälle torstaille, nimittäin
mun paino ei ollutkaan noussut... ei yhtään.
vaaka näyttää 35,9 ei tyhjällä vatsalla edes.
Jokunen ateria tai päivä on tainnut jäädä elämättä?
