En saa puettua mitään sanoiksi, jolloin lauseet katoaa olemasta kokonaan.
En muista kuka olen,
tai mistä olen,
ja mietin liiaksikin sitä, että miksi minä olen täällä?
Tarkoitus kai ei ollut alunperin olla pelkkää yhteiskunnan pohjasakkaa.
no.. joka tapauksessa minä olen tässä ja nyt.
Istun keskellä helvettiä luovuttamisen partaalla,
parkuen äitiä päivin öin.
Muttei se kuule, kun kultakaan ei kuule.
Kukaan ei voi kuulla,
ja eilen sanoin viimein sen ääneen että kukaan ei voi koskaan auttaa.
Minulle ei ole pelastusta,
johtuu se sitten uskon puutteestaa tai mistä tahansa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti