En osaa sanoa miksi en tänään mennyt nukkumaan.
Valvoin koko yön.
Valvoin liikaa ja valvon nyt.
On liikaa ajatella, kun istuu yksin aamun pikku tunneilla.

Tahtoisin vain niin kovasti löytää onnen.
Jos osaisin hymyillä koko ajan enkä vain välillä, olisi helpompaa.
Minusta tuntuu sille, että olen "ei kukaan" ,
olen odottava, olen ulkona mailmasta, olen yksin ja jään yksin.
Jään kun perheenikin jättää minut.
En saa henkeä.

Tänään/eilen oli hyvä päivä.

Mietin juuri, että miksi en ole sellainen kun tahdon.
Miten saan palan entistä itseäni takaisin?
Ehkä pärjään, kun aloitan oman elämän, omassa kodissa.
Ilman lannistavia haukkuja isäpuolelta edes.
Siellä minä olen tervetullut, hän ei ikinä.
myöhemmin lisää.
(kun olen yksin kokonaan kohta)

Mä roikun liikaa mun menneisyydessä.
En millään uskaltaisi irrottautua siitä.
Minä vain odotan, ettei minua hylättäisi.
Toivon etten jäisi tulevaisuuteen yksin.
Tänään kultani astui junaan kohti hämeenlinnaa.
Asepalvelus alkoi ja olen yksinäinen.
Pelkään tuon ajan muuttavan häntä, muuttavan jopa niin
ettei hän enää tunne polttavaa rakkautta minua kohtaan.
Entä jos muutukin itse?
Viime kuussa parasystävänikin sanoi näkemiin.

Nyt äitikin sanoo, koko perhe suoraan sanottuna.
He ovat ostaneet talon oulusta.
Minä en kuulu siihen uuteen elämään jonka he rakentavat sinne.
Minne minä menen?
tahdon valua viemäriin

heinäkuun

Mulla ei ole enään rahaa, mä menen keskiviikkona ahvenanmaalle kullan ja sen
äidin kanssa.
Matkasta ei tarvitse maksaa, mutta en saakkaan ostettua laivalta mitään.
Se on sääli.
Ostin tänään jumbosta kaksi elokuvaa.
-Amerikan beauty
-rakastaa, ei rakasta...
Ostin lauantaina helsingistä
-kullalle silkkiset bokserit jossa paavo pesusieni
-topin itselleni
-rintsikat itselleni
Ja ostin perjantaina myyrmannista:
-mustan ja punaisen hiusvärin
-askartelu valosarjan.


Viikon päästä tähän aikaan minä murehdin tuhottomasti,
murehdin kun kulta on armeijassa.
Pelkään jääväni liian yksin.
Pelkään kutistuvan mailmasta vain enemmän ja enemmän.
Se olisi liian väärin.
En osaa päästää irti omasta mailmastani, en mielikuvista
siitä miltä kuuluu näyttää, kuinka toimia tai ajatella.
Tahtoisin kyllä.
Ilman parasta ystävää on mahdotonta selvitä.
Yksi lanka mailmastani joka piti minua pinnalla on katkennut.
Roikun yhden hopeisen nauhan varassa ja pelkään liikaa senkin katkeavan.
Pelkään koska tiedän ettei mikään ole ikuista.

Joka hetki sanon itselleni onnistuvani, mietin mielessäni.
Mietin kuinka minusta tulee todella täydellinen,
tulee sellainen jota jokainen kykenisi rakastamaan.
Olen niin ristiriitainen itseni kanssa etten tiedä enää kuka olen.
Lenin kirje sai minut ajattelemaan, että nyt minä paranen ja päästä menneestä irti.
Paranen ja tulen paremmaksi jotta saan sen rakkaan tytön takaisin.
Silti ajattelin samalla, että se on turhaa kun hän luovutti jo.
Hän ei minua rakasta tai ole koskaan rakastanutkaan.
Luin vanhoja viestejäni, vielä muutama kuukausi sitten saapuneissa oli Leniltä
"rakastan sua" .
Ei muuta, vain se lause jota kaipasin, lause joka teki minut onnelliseksi.

muistijäljet

Kaupungin äänet jo kuolleet pois
Jäljelle jääneet vain sirpaleet
Maalattuna kasvoilla on merkit kauneuden
Muistijäljet kuitenkaan ei peity alle sen

Sun kädessä on maailma
Missä mut tehtiin lasista
Aina jotain saa silti lahjaksi
Katsoo ei saa helvettiin
Koska se katsoo takaisin
Aina jotain saa vastalahjaksi

Rauta on kylmää vasten poskea
Kättesi jälkeen vereslihalla
Niinkuin polttomerkitty sä olit silmiini
Olet mulle liekit ja minä bensiini

Sun kädessä on maailma
Missä mut tehtiin lasista
Aina jotain saa silti lahjaksi
Katsoo ei saa helvettiin
Koska se katsoo takaisin
Aina jotain saa vastalahjaksi

Sun kädessä on maailma

Heräsin tänään ja paistoi aurinko.

"ei tää oo mailmanloppu"
sanottiin niin.
Se on mailmanloppu, se on loppu.
En tiedä miksi tämä tuntuu näin pahalta?
Miksi kiinnyin liikaa ihmiseen?

Tiedän pelkääväni ihmisiin kiintymistä, ja kestää kunnes uskallan todella
antaa itseni kokonaan.
Annoin ja kadotin.
Lupaus ikuisuudesta katosi.

Tekisin mitä vain palatakseni ajassa.
Rakastatko sinä minua?
Oliko kaikki se valhetta?
Eihän ollut, eihän?

-------------------------------------------------------------------------

joskus on luovutettava