En osaa sanoa miksi en tänään mennyt nukkumaan.
Valvoin koko yön.
Valvoin liikaa ja valvon nyt.
On liikaa ajatella, kun istuu yksin aamun pikku tunneilla.
Tahtoisin vain niin kovasti löytää onnen.
Jos osaisin hymyillä koko ajan enkä vain välillä, olisi helpompaa.
Minusta tuntuu sille, että olen "ei kukaan" ,
olen odottava, olen ulkona mailmasta, olen yksin ja jään yksin.
Jään kun perheenikin jättää minut.
En saa henkeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti