Mä roikun liikaa mun menneisyydessä.
En millään uskaltaisi irrottautua siitä.
Minä vain odotan, ettei minua hylättäisi.
Toivon etten jäisi tulevaisuuteen yksin.
Tänään kultani astui junaan kohti hämeenlinnaa.
Asepalvelus alkoi ja olen yksinäinen.
Pelkään tuon ajan muuttavan häntä, muuttavan jopa niin
ettei hän enää tunne polttavaa rakkautta minua kohtaan.
Entä jos muutukin itse?
Viime kuussa parasystävänikin sanoi näkemiin.
Nyt äitikin sanoo, koko perhe suoraan sanottuna.
He ovat ostaneet talon oulusta.
Minä en kuulu siihen uuteen elämään jonka he rakentavat sinne.
Minne minä menen?
tahdon valua viemäriin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti