aamun nousu

Jos totta puhutaan, en taida olla yhtään sen terveempi kuin joskus aikoinaan.
Minä vain olen nykyään paljon suurempi ja kömpelömpi.
Olen ehkä hieman enemmän eksyksissä toiseen suuntaan.
Alkoholi. Mitä se on?

Missä on onni? Missä on unelmat?

Tänään on päivä jolloin tahtoisin olla jotain muuta.
Olla vahvempi ja rakastettavampi.

morning you

Olen jesperillä, joten aamuja. Taas karkuteillä.
Tiedän, etten pääse tätä tilannetta karkuun.
Todellisuus on kuitenkin kohdattava ennemmin tai myöhemmin.
En vain jaksa ymmärtää sitä miksi kaikki ovat niin kovin
huolissaan minusta.
Enhän minäkään puutu heidän asioihinsa.
On vain ajan kysymys milloin sattuu jotain ikävää.
Kuten siirto kaukaisempaan laitokseen jotta en pääsisi karkuun.
Tai se, että ensimmäisen kerran saan sydämmen rytmihäiriön.
Ei minusta tunnu siltä, että veriarvoni olisivat jälleen yhtä alhaiset, kuin ennen osasto aikaa.
Olenhan minä eloisampi, olenhan?

Tänään en ole vielä kohdannut kasvokkain ahdistustani.
Toivon, että se tänään osaisi pysyä piilossa.
Olo on oikeastaan ihan mukava.
Ainakin hetkellisesti, kun en jaksa ajatella huomista, en jaksa ajatella suurentunutta
kroppaani, tai sitä mitä seuraa kun en tee niin kuin pitäisi.

Tänään Grillaan poikaystäväni perheen kanssa.
Vietämme "kesä" päivää ja aijon juoda siideriä.
Odotan taas innolla.

ahdistus

Tuntuu aivan sille, että kaikki mikä on minun on kadonnut.
Kaikki asiat, jotka odottavat minua ovat päivä päivältä raskaampia ja pahempia.

Kaikuu korvissani huuto,
mieleltäni pakoon en pääse.
Ikuisuudessa keinun.
Merkitseekö unet ja painajaiset?
Arvet ja ajatukset,
kyyneleet ja kuvajaiset?
Eksyneen mielen pelkoa ja kipua?

Saavuta en rauhaa,
en onnellisuutta kestävää.
Tunteen ilon ovat hauraita,
liian heikkoja säilyäkseen jos sattuu.

..

Olen säälittävä ihmisenä, epätoivoinen minuna.
Tuntuu, että olen elämäni pysäkillä jossa joudun olemaan ikuisuuden.
Kaikki tuntuu turhauttavalta ja kurjalta.
Vihaan viertolaa.
Hatkat päättyivät Tiistaina.
Parhaan ystäväni poikaystävä vihaa minua.
Antaisin mitä vain ollakseni humalassa,
mitä vain päästäkseni pois nuorten kodista.
Mitä vain uudesta mahdollisuudesta.
kaikki on harmaata ja kylmää.

Värikkäitä ovat hetket jolloin humallun, värikkäitä hetket jolloin saan painaa
ihoni vasten rakasta.
Hetket jolloin joku sanoo rakastavansa ja tiedän hänen tarkoittavan sitä todella,
hetket jolloin leni on vieressä ja istumme tai teemme mitä tahansa.

Onko minulla todella vain nuo kaksi ihmistä?
Onko nekin siteet hauraita? Pelkään niiden olevan.
Entä jos vain vahingossa minä tuhoan sen hauraan hopean langan meidän väliltämme?
Entä jos en ehdi ottaa langan toisesta päästä kiinni ja sitoa päitä yhteen?
Missä sitten timanttini kimaltaa?

Tänään tuntuu kesältä.
Olen:
siivonnut ja siivonnut kaikkea
pukenut ja meikannut
harrastanut seksiä
juonut ja syönyt
naukkaillut
kirjoittanut
datannut
tehnyt ristikkoa
kuunnellut musiikkia
tehnyt kullalle spaghettia ja jauhelihakastiketta
katsonut salattuja elämiä ja elokuvaa (pilvessä)
jne

Päätin tänään, että minä onnistun pienuudessa. Saan sen ruumiin muodon takaisin josta minä pidin oikeasti.
Mutta tällä kerta en kadota itseäni samalla tavalla, kuin viime kerralla.
Tiedän kyllä etten voisi edes sillä onhan minulla Leni ja Jesu ja muut ystävät jotka tukevat minua. Hymyilyttää.

sallittut:
-salaatit (raejuustolla,3 % fetalla ja light mozzarellalla tai ilman juustoa)
-pinaattikeitto,kasvissosekeitto,tomaattikeitto,sipulikeitto
-hedelmät
-rasvattomat ja maustamattomat maitotuotteet
-kasvikset ja vihannekset
-1 ruisleipä päivässä
-light limut ja viccyt
-ananasmehu (korvaa aterian)
mutta kuitenkin en nyt jaksa listata, kun en edes tiedä pystynkö siihen, ainakin tähtään.
Yritän näin koska en tahdo enää oksentaa.
En tahdo olla minä bulimikko.

älkää pahastuko nyt on vain tämä olo että ajattelen näin.
Syödä päätin kuitenki vain säännöllisesti, leni tuetko minua opettelemaan elämään?

maybe someday i can be happy

sex on fire-kings of leon

Eilen en sitten postaillutkaan enempää.
pelottaa ajatella tänään painoa. Pelottaa ajatella tulevaa.
Nyt paistaa aurinko ja terassilla on mukavan lämmin istua.
Olen yksin täällä ja odotan kultaa.
Kulta tuo kaupasta siideriä tai lonkeroa.
Kaapissa odottaa kaksi siideriä,3 kaljaa, tallinnasta tuotua kaljaa ja viinaa.
Luulen, että olen tänään humalassa.
Ehkä sitten tavaton turhautumisen ja ahdistuksen kaltainen tunne ei tunnu niin voimakkaasti, kuin nytten ilman alkoholia.
Luulen promillejen turruttavan kivun jota tunnen.
Parasta olisi jos Leni olisi myös täällä, istuisimme ehkä viltillä auringossa.
Isoissa laseissa jää kylmää juotavaa ja jääpaloja.
Tupakkaa ja musiikkia.
Naurua ja juttelua.
Se olisi onnellisuutta.
Täytyy tyytyä siihen etten aina saa sitä mikä tuntuisi juuri sillä hetkellä hyvältä.

Mielialani on viime päivinä vaihdellut hyvin voimakkaasti.
Läheiseni tuskin pitävät siitä, mutta minä sille en itse voi mitään.
En osaa kontrolloida itseäni, enkä muitakaan.
Kaikki tunteet kontrolloivat minua.

tahdon sulkea silmäni, tahdon vajota ikuisuuteen.
Tunteiden turta tuska tappaa minun mieleni hiljalleen.
tappaako tämä sisäinen sade minut kyyneliin nopeammin jos annan kivun vallata mieleni
annan veren vuotaa pitkin parketti lattiaa?

love you

Eilen minulla ja Jesulla tuli 7 kuukautta täyteen<3

p.s. kuva on vappuna otettu.

hei

Minä olen "hatkoissa" viertolan nuorten kodista.
Eilen tapasin Lenin,Mikon,Pihlan ja Litan.
Vedin poskelle iskun tytölle joka pilkkasi parasta ystävääni.
Sellaista minä en siedä.
Tahdoin myös antaa Mikon tuntea kipua.
Koska Minusta tuntuu hänen tulleen täysin minun ja Lenin väliin.
Hän kohteli eilen epäoikeuden mukaisesti leniä, myös minua.
Ärsyttää.
Miksei kaikki voi vain olla niin, kuin ennen?

Olen kullan kanssa nyt ja poliisit etsivät minua. siinä vain jos ei muuta tekemistä keksi.
Minä en luovuta.
Palaan viertolaan vasta sunnuntaina, jos silloinkaan. En tiedä.

Eilen Leni sanoi minun laihtuneen. Minä tiedän ettei niin ole.
Psykiatri diagnisoi minulle paniikkihäiriön syömishäiriön ja lievän masennuksen lisäksi.
Myös sanotaan minun olevan alkoholisti? En minä ole.
Juon vain koska se on hauskaa, juon koska se vie pahan olon pois.
Vihaan pahaa oloa.
Se on niin kamala etten osaa edes sanoin kuvailla niitä ahdistuksia joista kärsin päivittäin.
Olen minä silti onnellinen omalla tavallani.
Lupaan päivittää tänään lisää.

Joudut taas aloittamaan alusta ja tunnet itsesi esineeksi

Keskiviikkona äiti soitti, kun istuin kompassilla ja odotin Leniä.
Sanoi, että on tultava kotiin koska sossun täti soitti, että nyt on mentävä laitokseen
rauhoittumaan.
Järkytyin.
Suljin puhelimen ja itkin.
Leni tuli ja lohdutti, kirkasti päiväni ja nautimme hetkestä.
Kävimme raxissa syömässä (pizzaa,sipulirenkaita,raejuustoa,fetaa,lohkoperunoita,kanamunaa,herneitä,maissia,kermaperunoita
ketsuppia,suolaa,maitoa,limua,juustokeittoa,jalopenoa,pitaleipää,pähkinöitä)
+ muuta mielin määrin, monet annokset. Tyhjentäen vatsaa välissä.
Sen jälkeen varsinkin tunsin oloni paremmaksi.
Korkkasimme pihalla siiderit ja sytytimme tupakat (expresso kaakon jälkeen).
Nauroimme ja olimme iloisella tuulella.
Kotiin tulin yöllä.
Aamulla sossut veivät minut viertolan lastenkotiin.
Sanoivat, että minulla on alkoholi ongelma,varastan enkä minä noudata mitään rajoja tai
käy lääkäreissä (veriseurannat jne jne jne jne).
30 päivää katsotaan osaanko olla juomatta, osaanko olla varastamatta ja noudattaa
kotiin tulo aikoja ja elää normaalisti.
Kuulostaa helpolta, mutta tiedän se ei ole helppoa.
Ei ole helppoa, kun himoitsee humalaa.
Ei ole helppoa, kun pelkää ystävien unohtavan + rakkaan unohtavan.
Tänään on Perjantai ja olen nyt kotona päiväloman kunniaksi.
Ja olen juomassa 3 siideriä ja ihan äidin luvalla.
En pelkää jääväni kiinni kun en suostu siihen.

"tajusin, että elämä on täynnä mahdollisuuksia... silti tuntuu surkealta ja ahdistaa jatkuvasti. En jaksa olla heikko. Tahdon vahvemmaksi ja rohkeammaksi. Väsyn vain liian helpolla, tiedän olevani luovuttaja vaikka ennen en ollut. Tahdon kouluun ja tahdon töitä, tahdon olla lasienkeleli ja täydellinen. tahdon hymyillä vaikka sataisi kuinka. Minä vaikka maksaisin jotta saisin tasapainoisen elämäni takaisin. En enää tiedä kuka olen tai mitä minulla on?"

"rakas leni lupasi minulle ettei jätä minua yksin vaikka joutuisin osastolle tai laitokseen, vaikka olisin vuoden tai vain kuukauden. Minä ikävöin hänen ääntänsä, ja hengistystään, lämpöä ja hymyä, itkua ja naurua, humalaisuutta ja selvinpäisyyttään, uskaliaisuutta ja pelkoa, ihan kaikkea. eniten hänen halia ja olemassa oloaan. Pelkään vain jääväni yksin. Pelkään liikaa menettäväni sen ihmisen joka on minulle merkityksillisin. Opinko koskaan ettei aina minua jätetä jos on vaikeaa?"