..

Olen säälittävä ihmisenä, epätoivoinen minuna.
Tuntuu, että olen elämäni pysäkillä jossa joudun olemaan ikuisuuden.
Kaikki tuntuu turhauttavalta ja kurjalta.
Vihaan viertolaa.
Hatkat päättyivät Tiistaina.
Parhaan ystäväni poikaystävä vihaa minua.
Antaisin mitä vain ollakseni humalassa,
mitä vain päästäkseni pois nuorten kodista.
Mitä vain uudesta mahdollisuudesta.
kaikki on harmaata ja kylmää.

Värikkäitä ovat hetket jolloin humallun, värikkäitä hetket jolloin saan painaa
ihoni vasten rakasta.
Hetket jolloin joku sanoo rakastavansa ja tiedän hänen tarkoittavan sitä todella,
hetket jolloin leni on vieressä ja istumme tai teemme mitä tahansa.

Onko minulla todella vain nuo kaksi ihmistä?
Onko nekin siteet hauraita? Pelkään niiden olevan.
Entä jos vain vahingossa minä tuhoan sen hauraan hopean langan meidän väliltämme?
Entä jos en ehdi ottaa langan toisesta päästä kiinni ja sitoa päitä yhteen?
Missä sitten timanttini kimaltaa?