Keskiviikkona äiti soitti, kun istuin kompassilla ja odotin Leniä.
Sanoi, että on tultava kotiin koska sossun täti soitti, että nyt on mentävä laitokseen
rauhoittumaan.
Järkytyin.
Suljin puhelimen ja itkin.
Leni tuli ja lohdutti, kirkasti päiväni ja nautimme hetkestä.
Kävimme raxissa syömässä (pizzaa,sipulirenkaita,raejuustoa,fetaa,lohkoperunoita,kanamunaa,herneitä,maissia,kermaperunoita
ketsuppia,suolaa,maitoa,limua,juustokeittoa,jalopenoa,pitaleipää,pähkinöitä)
+ muuta mielin määrin, monet annokset. Tyhjentäen vatsaa välissä.
Sen jälkeen varsinkin tunsin oloni paremmaksi.
Korkkasimme pihalla siiderit ja sytytimme tupakat (expresso kaakon jälkeen).
Nauroimme ja olimme iloisella tuulella.
Kotiin tulin yöllä.
Aamulla sossut veivät minut viertolan lastenkotiin.
Sanoivat, että minulla on alkoholi ongelma,varastan enkä minä noudata mitään rajoja tai
käy lääkäreissä (veriseurannat jne jne jne jne).
30 päivää katsotaan osaanko olla juomatta, osaanko olla varastamatta ja noudattaa
kotiin tulo aikoja ja elää normaalisti.
Kuulostaa helpolta, mutta tiedän se ei ole helppoa.
Ei ole helppoa, kun himoitsee humalaa.
Ei ole helppoa, kun pelkää ystävien unohtavan + rakkaan unohtavan.
Tänään on Perjantai ja olen nyt kotona päiväloman kunniaksi.
Ja olen juomassa 3 siideriä ja ihan äidin luvalla.
En pelkää jääväni kiinni kun en suostu siihen.
"tajusin, että elämä on täynnä mahdollisuuksia... silti tuntuu surkealta ja ahdistaa jatkuvasti. En jaksa olla heikko. Tahdon vahvemmaksi ja rohkeammaksi. Väsyn vain liian helpolla, tiedän olevani luovuttaja vaikka ennen en ollut. Tahdon kouluun ja tahdon töitä, tahdon olla lasienkeleli ja täydellinen. tahdon hymyillä vaikka sataisi kuinka. Minä vaikka maksaisin jotta saisin tasapainoisen elämäni takaisin. En enää tiedä kuka olen tai mitä minulla on?"
"rakas leni lupasi minulle ettei jätä minua yksin vaikka joutuisin osastolle tai laitokseen, vaikka olisin vuoden tai vain kuukauden. Minä ikävöin hänen ääntänsä, ja hengistystään, lämpöä ja hymyä, itkua ja naurua, humalaisuutta ja selvinpäisyyttään, uskaliaisuutta ja pelkoa, ihan kaikkea. eniten hänen halia ja olemassa oloaan. Pelkään vain jääväni yksin. Pelkään liikaa menettäväni sen ihmisen joka on minulle merkityksillisin. Opinko koskaan ettei aina minua jätetä jos on vaikeaa?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti