hulluutta huudan jälleen.
Mietin ehk mikä meni vikaan, kun astuin reitille väärälle.
kesä saapui ja valuin viemäriin.
Täyteen maniaan, täyteen tyhjyyden hauskuuteen.
Tuntien etten saa henkeä ja inhoten olemassa oloa.
Mania se silti liikuttaa niin etten kestä hetkeäkään yksin olla, en jaksa tuntea sydämmen sykettä ilman
ihmistä vierellä.
Levätä en kykene. Juoksen vaikka sekunnista toiseen, paikasta toiseen jotta tuntisin itseni ihmiseksi.
Päivä päivältä tunnit tuntuvat sairaammilta, kun nauran hysteriaa kyynelten läpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti