"Tänään sitten olen 21. v onnea minulle.
Minne nämä vuodet ovatkaan kadonneet?
Kenties savuna ilmaan, tai kaakaona maitoon.
Pieniä heijastuksia saatan havaita silloin tällöin, mutta silti lyö tyhjää."
------------------------------------------------------------------------------
!"Nyt on sitten se eka päivä 2013 vuotta.
Onnea teille kaikille siihen.
Itse voin myöntää olleeni eilen totaalisen sekaisin.
Ja mikäköhän oli syyni tällä kertaa? Uusi vuosi.
Kello löi kaksitoista ja muru suuteli minua, sain paljon haleja.
Sain huomiota jopa mieheltä, joka ei ole omani ja suljin silmät.
En tahtonut nähdä enkä kuulla, en koska minulla on oma muru jota helliä.
Nukuin ehkä 4 tuntia ja nyt pyörryttää, silti kumminkin enempi oksettaa.
Kaljaa, Salmaria, siideriä, lakkaa, vauhtia, jekkua ja sitten sata tupakkaa päälle.
Ja nyt on aiheutettu mailman luokan olo tila jälleen.
Odotellen, että Teemu tulee kulomäestä kotiin.
Itse, kun sain jonkun en tiedä raivon ja ennen bussia päätin palata kotiin.
Tosin vatsaan tuli vittumaisia kouristuksia ja Simo nauroi etten ole tainnut juosta hetkeen...
Olen minä. Turhaan se jaksamattomuutta syyttää, kun tuntui siltä että joku kaivaa puukolla vatsaani."
------------------------------------------------------------------------------------------
"Musta tuntii siltä, että mun maailma hajoo miljooniin palasiin.
Enkä saa niitä mitenkään päin pidetyä purkissa.
Kaikki mun arvot on kääntyneet täysin päälaelleen.
En oikeen edes tiedä enää kuka mä olen.
Kiellän totuuden muilta ja ennen kaikkea itseltäni.
Kiellän jotten tuntisi mitään, tai oivaltaisi itse asioita joita en halua.
Mun haaveet kyllä ylettyy todella korkealle, mutta niiden saavutustus hipoo pohja mutia.
En mä taida osata tehdä niiden eteen muuta, kuin itkeä miksen mä pysty.
Mun olis paljon helpompi luovuttaa jos mulla ei olisi kultaa.
En mä halua sen näkevän, kuinka hajalla mä oikeasti olen.
Onhan se varmasti sen jo nähnyt. Nähnyt, kuinka hetken mielijohteesta
astelen aina vain syvemmälle ja syvemmälle mun ongelmiin.
Nähnyt, kuinka muhun sattuu ja mä puran sen kaiken siihen.
Pelkään sen pian kyllästyvän siihen ja lähtevän mun luota kun nukun.
Heräisin yksin tyhjästä asunnosta ja etsisin sitä koko loppu elämäni.
Lopulta huomaisin, että mäkin olen lähtenyt."
-----------------------------------------------------------------------------------------
Yöllä, kun olin tupakalla mun koko ruumista tuntu polttavan.
Ajatukset poltti sen sisältä tuhkaksi.
Olo ei ollut herätessä eikä vieläkään yhtään sen parempi.
Tahtoisin niin jäädä kotiin ja nukkua yli viikonlopun... Olla tällä kertaa olematon.
En meinaa millään saada tunteita sanoiksi.
Ajatukset juoksevat liian nopeasti, joten en saa niistä otetta.
Ahdistaa.
-------------------------------------------------------------------
"Viikko alkaa jälleen lähestyä loppuaan, sitten varmaan
on oikeasti kesä vai?.
Olo on helvetin ristiriitainen taas.
Istun kotona, Teemu on kotona mutta kuitenkin aivan liian yksin.
vaikka kyllä se läsnäolo vain hieman helpottaa..
Toisaalta voisin olla nyt täysin yksin ja hakata päätäni seinään niin kauan, että
oppisin miten olla niin kuin kuuluu.
Jostain syystä aina teen liian helposti ne valinnat ja teot jotka ovat niitä pahoja.
Vääriä, aina kuljetaan vasemmalle, eikä koskaan oikealle.
Eilen herätessä oli lähestulkoon iloinen olo.
Se oli kyllä vain hetkellinen oikosulku mielessäni, ja taas sain sanoa että ahdistaa.
Aurinko porotti ja istuin parvekkeen lattialla vainoharhaisena ampiaisten varalta.
Päätin etten aio tuhlata taas yhtä päivää,
ilman kulaa hienosti ja sain mentyä naapuriin hetkeksi, sitten
olinkin jo sirkippiksessä ilman varaa ostaa sieltä mitään.
Kuitenkin jostain syystä olin humalassa, ehkä?
Olin varmaan, en muuten katuisi olemassa oloani näin kovin nyt.
Toverin kanssa kuolattiin jotain aika suloista koko ilta, ja eiköhän se päätynyt sitten
siihen, että tarjosi poika minulle lonkeron.
Sanoi se minua suloiseksi, jopa seksikkääksi.
Minä vain irvistin, enkä tiennyt miten ottaa kohteliaisuudet vastaan.
Baari sulkeutui ja mentiin toiseen, kun siellä ehtisi vielä juoda muutamat.!"
---------------------------------------------------------------------------
---------------------------------------------------------------------------
Se eka yö oli ankea, kun ahdisti ja tajusin etten pääse pahaa oloani
minnekkään karkuun.
Se seuraa.
Se raahautuu perässä, kuin kymmenen kilon pallo jalassa.
Niin olin päättänyt, että laivalla ei riidellä enkä yksin äksyile.
Teemu kuitenkin ymmärsi ja sulatti sen, että heitin puhelimella naamaan sitä niin että
vielä Ruotsin puolella aamulla sattui.
Sanoin etten halua nyt puhua siitä, kun otti kivun puheeksi.
Vaivihkaa pyysin anteeksi ja halasin.
-En halua olla hölmö, hullu ja helvetin sekaisin-
Lauantaina lähdettiin ja maanantaina kotiin pääsy tuntui liian hyvältä.
Oma koti kullan kallis.
Se tunne, kun vaihdat laivalla pyörineet vaatteet mukavaan yökkäriin,
tunne, kun peitto kainalossa vaellat sohvalle.
Ja se rauha, kukaan ei pelottele, kukaan ei ahdistele.
Ei niitä tuimia tuijotuksia joita katson missä sitten ikinä olenkin.
Kaiketi kaikki kauhistelee lävistyksiäni sekä pituuttani.
Olen pieni, mutta lyhyet kastuvat myöhemmin sateessa!
Viikko kulunut hieman sumeasti unohtaen jälleen hengittää.
Janikaa olen ainakin nähnyt, mutta tyttö lähinnä tullut luokseni.
Ja uskallan itkeä miltä tuntuu ja mitä haluan ollakseni ihminen taas.
Hävettää se aina myöntää, kun kitkuttaa.
Eihän minusta pitänyt tälläistä tulla.
Piti olla se äidin ensimmäinen lapsi joka on enkeli saavuttaen tähdet taivaalta.
---------------------------------------------------------------------------------------
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti