Mulla on ollut ihan kivaa, viimein saanut itseeni ja elämääni eloa.
Mutta se musertaa parisuhdettani, minäkö sille voi kun joku minua kuolaa.
Kullan pitäisi oppia vain luottamaan, ja sivuutamaan asian kuten minä.
'Mulla kumminkin on kivaa, ja tekee hyvää ettei olla koko ajan saman katon alla..
Mutta pelkään, että kadotan kaiken tasapainon ja sen mukana taidon miten rakastaa,
ja sitten menettää tuntien rinnassa viiltävää kipua.
Sekoaisin enkä olisi enää tippaakan minä, kun kaikki tunteeni turtuisi.
Eipä olisi enää kyyneliä eikä ikävää.
Onneks mulla kummiski on mun veli, sellanen söpö nöpönassu.
Pelkkää kultaa, jota suojelen henkeni uhalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti