Uudenlaista kipua.
Koko todellisuuteni muuttuu täysin illuusioksi.
Kaikki hohto ja valo, pieniä säteitä myöten sammuu.
Vesi lakkaa virtaamasta, tuuli puhaltamasta,
aurinko laskee, se pimenee eikä nouse enää aamulla.
Kaikki elävä kuihtuu, kuolee ja maatuu, kuin syksyn jättämät
lehvet pakkas roudan alle.
Minä kuvani haihtuu.
Peili irvistää, peli on menetetty.
Minut on jätetty. Viimeisetkin pisarat elämää juotu.
Kuinka minä voisin ikinä oppia elämään uudelleen?
Sattuu nyt vaan niin saatanasti, etten tiedä miten tämän
kaiken voin kestää.
rakastan liian paljon, rakastan makeasti, happamasti,suolaisesti,
liikaa jokaisesta ilman suunnasta, jokaisesta solusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti