turhamaisuutta

Tuntuu epätodelliselta ja surkeammalta, kuin aikoihin.
Alitajuntani tappaa minua päivä kerrallaan, aamu älä tule jolloin en herää.
Toinen puoleni toivoo tuon hetken koittavan mahdollisimman pian jotta en joutuisi
enään makaamaan tässä paskassa olossa.
Lupaan itselleni parantuvani ja melkein uskonkin itseäni,
Lupaan jokainen päivä vuodessa sen tapahtuvan,
mutta huomista minua ei koskaan tule.
Olen aina samassa päivässä ja kuljen vain taakse päin.
kehoni tosin on enemmän terve, kuin tahtoisin.
Kuukautiseni alkoivat jälleen.
Käsitän sen vain niin,
että olen nainen ja tarpeeksi lihava naiseksi jotta kykenen lisääntymään.
Toki minä tahdon joskus lapsia, tahdon sitten satojen vuosien päästä.
Olen lihonut kiloja, olen siitä vain varma.
Peili kuvani on rikkonainen enkä kestä katsoa alastonta itseäni hetkeäkään.
Tahdon vain oksentaa peili kuvani päälle ja torua itseäni.
"miksi annoin itseni luisua tähän kokoon jälleen?"
Mieleni on myrkkyä. Olen valhetta ja ihmisenä turha.
Elän turhamaisuudelle ja kivulle.
Ikävää ja ikävää, kaipaan äitiä, kaipaan kultaa,
kaipaan ystäviäni jotka kadotin ja kaipaan itseäni.

Omassa kodissa olen asunut reilun viikon ja alkoholi on ollut suurikin tuki ja turva yksin olemisen pelolle.

Vihaan itseäni.

bye bye my christmas

Tapanin päivä.
Niin se joulu kultainen valui ohi liiankin nopeasti.
Aatto tuntui tunnilta, joulupäivä sekunnilta.
Eilen minä join siideriä ja kaljaa.
Äitikin oli humalassa, antabuksista huolimatta.
Oli kivaa, tuntui pitkästä aikaa hyvältä tuntea turtuneisuus.
Pakenen drinkki lasiin omaa tuskaani.

Jos lähtisin silloin, kuin oli tarkoitus lähtisin jo huomenna.
Mutta päätin jäädä tiistaihin asti.
Jään koska pelkään palata takaisin.
Pelkään jättää perheeni taakseni.
mistä tiedän näemmekö vasta kuukauden tai kahden päästä?

Pian olen 18-vuotta enkä ole riippuvainen täysi ikäisistä ihmisistä.
Saan itse haettua tupakkani, ja saan itse haettua alkoholini
heti kun tekee mieli, mikäli minulla köyhällä on rahaa.
Äidin kanssa menemme laivalle juhlimaan, ehkä tammikuun lopulla.

Merry christmas my love

Tänään on aatto meillä, aamulla koristeltiin
siskojen kanssa kuusi.
Söimme puuroa ja juuri minulle sattui manteli, toiveen minä muistin
ja niin se on näinkin pitkälle päivää kantanut minua.
Toivetta en toki teille paljasta.
Leivoin suklaapipari kääretörttua ja teinhän myös perheeni iloksi joulutorttuja.
Äitiä olen auttanut keittiössä.
Pian saunaan perheen kanssa.
Pelkään ruokailua, pelkään tuota notkuvaa pöytää täynnä herkkuja.
Laatikoita,rosollia,kermaa,juustoja,perunaa.
Kaikkea kaikkea kaikkea hyvää ja minun mailmani särkevää.

Mutta tänään on Joulu, en tahdo murehtia asioita jotka murtavat minut
arkena kokonaan.
tänään on rauhallinen ja rakas joulukulta.
Mikä parasta oman perheeni parissa.<3
hyvää joulua kaikille!<3

-Enkeli joulun meitä kantaa siskot-

tuntemus

Pian on joulu, ja tunnelmani eivät ole katossa.
Miksi?

Minä pelkään läheisyyttä, ainakin toisinaan.
Toisilla hetkillä ahdistun liiankin lujasti kosketuksesta,
pienestäkin läheisyydestä jopa katseesta ja vieressäni istuvista
ihmisistä.
Olise ihminen poikaystäväni,ystäväni tai tuiki tuntematon.
En vain osaa sanoa sitä ääneen, kun ahdistun.

dance with the devil

Here I stand, helpless and left for dead.

Close your eyes, so many days go by.
Easy to find what's wrong, harder to find what's right.

I believe in you, I can show you that I can see right through all your empty lies.

I won't stay long, in this world so wrong.

Say goodbye, as we dance with the devil tonight.
Don't you dare look at him in the eye, as we dance with the devil tonight?

Trembling, crawling across my skin.
Feeling your cold dead eyes, stealing the life of mine.

I believe in you, I can show you that I can see right through all your empty lies.

I won't last long, in this world so wrong.

Hold on. Hold on.

Hold on. Hold on.

Goodbye.

feeling

Matkani tänne oli jonkin näköinen virhe luulisin.
Ahdistaa ja ahdistaa, en osaa edes kuvailla tunnetta
jonka tunnen.
Aikaa miettimiselle on liikaa, liikaa tunteita.
Olen niin väsynyt olemaan itseni kanssa.
Olen liian väsynyt olemaan muille mieliksi.
Osaisimpa olla itkemättä, olla näyttämättä tunteitani.

En tahtoisi millään lähteä enään pois kotoa, tahtoisin
vain jäädä turvaan ja olla edelleen pieni minä.
Tiedän vain etten voi jäädä, en voi vain.
En, koska ollessani täällä
on kaikkien paha olla.
Minä en osaa olla iloinen en onnellinen,
minä tartutan pahan oloni koko perheeseeni ja kaikki kärsivät.
Tuhoan itseäni ja tuhoan rakkaimpani.
Näen itsekin, kuinka vaikutan muihin negatiisella tavalla.
Omat kipuni ovat muidenkin kipuja, enkä tahdo tuhota perhettäni lopullisesti.
En, kun olen jo monta vuotta satuttanut heitä liiaksikin.

Minä olen tuomittu tuntemaan loputonta kipua,
minä olen tuomittu taisteluun kuoleman ja elämän välillä.
En saa olla niin heikko, että annan paskan muiden niskaan.

En osaa kertoa kenellekkään miten paljon tunnen tuskaa jatkuvasti.
En uskalla nukkua, kun pelkään näkeväni painajaisia,
En uskalla, koska pelkään etten enää herää aamuun.
Pelkään lähteväni vaikka saatankin tahtoa niin.

Olenko koskaan tarpeeksi hyvä?

good and bad things

Sanoisin tämän viikon menneen täysin pieleen itse kontrollin suhteen.
Jaksamiseni on ollut nolla.
Mutta ilo uutiseni on, että saamme kullan kanssa 1.1. asunnon.
Sossu maksaa vuokran ja saamme 500 euroa startti rahaa.
Olen pian aikuinen, ainakin minun pitäisi olla.
Pitäisi oppia ottamaan vastuu itsestäni,kodistamme ja elämästä yleensä.
En tiedä kuinka omillaan asuminen tulee toimimaan.
Mutta ei auta muu, kuin kokeilla siipiään.

Ensiviikolla matkaan kotiin ja pian paluun jälkeen on edessämme muutto.
Jännittää ja pelottaa, olen iloinen ja surullinen.

Kulta on lomilla ja olen suunnattoman iloinen, olen kaivannut niin paljon.
Ilman Jesperiä minulla ei olisi mitään merkitystä.
Ilman jesperiä olisin vain kuori, Aurinkoni ei koskaan nousisi, eikä yö laskeutuisi ylleni,
En tahtoisi elää ilman kultaani.
<3 love you <3

Rakkaus pitää sydämmeni lyönneistä kiinni