Tapanin päivä.
Niin se joulu kultainen valui ohi liiankin nopeasti.
Aatto tuntui tunnilta, joulupäivä sekunnilta.
Eilen minä join siideriä ja kaljaa.
Äitikin oli humalassa, antabuksista huolimatta.
Oli kivaa, tuntui pitkästä aikaa hyvältä tuntea turtuneisuus.
Pakenen drinkki lasiin omaa tuskaani.
Jos lähtisin silloin, kuin oli tarkoitus lähtisin jo huomenna.
Mutta päätin jäädä tiistaihin asti.
Jään koska pelkään palata takaisin.
Pelkään jättää perheeni taakseni.
mistä tiedän näemmekö vasta kuukauden tai kahden päästä?
Pian olen 18-vuotta enkä ole riippuvainen täysi ikäisistä ihmisistä.
Saan itse haettua tupakkani, ja saan itse haettua alkoholini
heti kun tekee mieli, mikäli minulla köyhällä on rahaa.
Äidin kanssa menemme laivalle juhlimaan, ehkä tammikuun lopulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti