.

Ja niin sairaslomaa sain jälleen. En tiedä olenko kipeä vai tahdonko vain olla.
Ehkä osittain kuumeilut johtuvat vain siitä, että en jaksa.
En jaksa olla olemassa.
Eilen käväisin verikokeissa pediatrini käskystä.
Tänään hän soitti minulle ja kertoi veri arvojen olevan edelleen hyvin alhaiset.
Jopa vaarallisen alhaiset.
Pelkään langan katkeavan ja joutuvani taas kerran osasto hoitoon, kun olen niin holtiton ja heikko.
En jaksaisi sitä samaa käydä kolmatta kertaa läpi.
Vaikkakin aina välillä tuntuukin siltä, että se auttaisi minut takaisin jaloilleni.
Pelkään etten ikinä parane ja pelkään kuolevani ennen paranemista.

Ehkä pois nukkuminen ei olisi niinkään kamala.
Vaan se etten ehtisi hyvästellä rakkaimpiani.
Olisi liian itsekästä lähteä sanomatta sanaakaan ja olisi liian itsekästä lähteä
omasta heikkoudestani johtuen ja jättää ihmiset jotka minua tarvitsevat.
Äitini romahtaisi.

--------------------------------------------------------------------------------

Kuulen kappaleen ja henkeni lakkaa kulkemasta,
sydämmeni lakkaa lyömästä.
Vajoan hetkeksi menneisyyteen.
Istumme cafe javassa lusikoiden meidän yhteistä cafemoccaamme.
Yhteinen suklaa,yhteinen kermavaahto,juoma.
Hymyilemme.
Ymmärsin kuinka rakastin tuota ihmistä valtavasti.
Oli aamupäivä ja olimme kierrelleet helsingin kaupoissa.
Olimme jouluostoksilla.
Kävelimme käsikädessä, nauroimme.
Olin vuosi sitten vielä suunnattoman onnellinen ja rakastunut.
Edelleen olen rakastunut, mutta tyttö katosi rinnaltani.
Jäljelle jäi poikani.
Mutta ilman tyttöä en ole kokonainen, jätti hän sydämmeeni suuren arven.
Mikään tässä mailmassa ei korvaa sitä mitä tunsin ja olin.
Suljen musiikin pois mielestäni ja palaan nykyisyyteen.
Tunnen kuinka kyyneeleet polttavat poskipäitäni.
Olen niin vihainen itselleni. Miksi en kykene olemaan parempi jotta saisin
tytön takaisin.

-----------------------------------------------------------------------------

Olen täynnä sanojani ja ajatuksiani, mutta en kykene muotoilemaan itseäni lauseiksi.
Kirjoitus taito katoaa siinä, kun avaan blogini.
Joskus vielä osasin, nyt vain toistan samaa enkä kykene etenemään.