Mitä järkeä on olemassa ololla, kun ei osaa olla edes puoltapäivää onnellinen?
Mitä järkeä on kamppailla sairauden kanssa, kun voi luovuttaa ja lentää merenpohjalle
sairauden kanssa?
Onko siinäkään järkeä, että nousee aamulla ylös sängystä, kun voisi vain nukkua ja luulla olevansa
onnellinen. ei missään ole mitään järkeä.

Paha paha päivä, ja kamala ahdistus.

plaah

Tahtoisin vielä kertoa, että päiväni on ollut kamala.

Ahdistaa..

Eilen vain nukuin ja olin uninen.

Pelottaa, että rakas tyttöni Mirka on vihainen koska en ole vastannut.

Eilen en nukkumisen takia vastannut, tänään en koska olo oli niin

tukala etten olisi kyennyt puhumaan.

Edes rakkaalle en voi puhua pahan olon tullessa.

Puran Jesperiin tahtomattani pahan olon olemalla kamala.

Huudan ja suutun, käsken olemaan koskematta minuun.

Pelottaa, että hän kyllästyy minuun.

Pelkään ystävien kyllästyvään minuun ja vaikeuteeni purkaa tunteita oikealla

tavalla.

Olisipa minulla nyt joku luonani. Halaisi eikä lähtisi koskaan pois.

kaverit hei, mä oon tosi pahoillani

oon vaa väsyny, enkä pysy jaloillani

pienityttö seisoo keskel helvetin liekkei

uuvuksissa koittaa saada ittensä pois sielt

koittanu pitkää hymyillä, vaik vaa sattuu

koittanu seistä vahvan, vaik kaikki kaatuu

ajauduin kaiken pahuuden keskukseen

tää kaikki sit johtikin mut masennukseen

oon voimaton, oon heikko, en jaksa enää

mikään ei kiinnosta, mikää ei saa hymyilemää

tää sattuu, eikä valoa näy missää

oon kahlittu, köydet käsissäni kiristää

en pysty livistää, oon vankina mun mieles

en tajuu vieläkää miks heititte mut tielt veks?

en syytä teitä, mutta mä oon nyt hajalla

miettikää ees vähä, mutta en sano pahalla

liekki sammuu, kun siihen puhaltaa

savu nousee, lopulta katoaa

meidän matka oli lyhyt, kesti vain hetki

että se päätty, sydämeen jäi polttomerkki

ootte mun sydämes, ja rakastan teitä

nyt on vaan aika lähtee kulkee omii teitä

koitin olla vahva, ja auttaa aina toisii

silti joku halus valheiden verkkoo solmii

oon pahoillani, ja toivon että säkin oot

se on sama mitä teen, jään aina varjoon

elän pimeydes, ja ehkä tää on mulle parasta

en voi palata, en haluu maailmaan katalaan

oon voimaton, oon heikko, en jaksa enää

anna käsi, anna voimaa, anna usko elämään

tää sattuu, eikä apua näy missään

sorrun taas juomaa, se hetkeks mua piristää

lasiani kilistän, ja haluun sanoo pari sanaa

vuodatan kyyneleet, en tiedä mistä alottaa

oon pettyny, tää ei ollut mitää leikkii

ootko nyt tyytyväinen, rest in peace polttomerkki

 

 

ei mitään järkeä missään

Viime yö oli einiin mukava jälleen.

En vain pystynyt nukkumaan, ehkä sain tunnin yhteensä koko

yön aikana nukuttua.

Nukahdin ja heti heräsin uudelleen.

Sellainen on olokin ollut koko päivän, että unta en ole saanut tarpeeksi.

Rintaa on jälleen jatkuvasti pistänyt.

Pääkin on edelleen puutunut enkä saanut aikaiseksi edes lääkärille soittoa.

Olen vain katsonut tänään sinkkuelämää ja plaah, ollut epäonnistuja.

Rasittaa sekin ettei ole koskaan rahaa...

Istun vain kotona ja mietin miksen osaa säästää koskaan.

Aina loppu kuukauden olen köyhänä kotosalla.

Torstaina on mäkkäriin työhaastattelu.

Toisaalta se olisi parempi, kuin kampaamon työhaastattelu.

Vaikka kampaamo olisi se ala minne pyrinkin tulevaisuudessa, mutta sieltä

saisin paljon vähemmän rahaa, koska ne tulisivat vain kelalta.

Mäkkäristä saisin ihan aitoa tuntipalkkaa,ilta lisät ja vielä yölisät jos ottaisin

yövuoroja.

En tiedä kumpi olisi järkevämpi.

Ajatella rahaa ja omillaan pärjäämistä alalla joka ei niinkään kiinnosta

vai ala joka kiinnostaa ja ikuinen rahapula..

Kuulin eilen äidiltä, että hän menee keskiviikkona lääkärille...

Syynä se mitä aina pelkään.

Pelkään menettäväni äidin.

Äidillä on luultavasti kasvain, eikä tiedetä vielä onko se hyvä vai pahalaatuinen.

Ja minä olen murtunut.

Ilman äitiä ei ole minua, olemme liian läheisiä elääksemme oikeasti erillämme.

Olen ehkä säälittävä "aikuinen" mutta en osaa irroittaa otettani hänestä.

Tahdon vain kotiin äidin syliin suojaan kaikelta pahalta.

Jos äidillä olisi paha kasvain minä vannon, että ottaisin heti lipun Ouluun enkä

enään ikinä koskaan jättäisi perhettäni!

siskot<3

 

 

Vielä yksi asia...Paino asiat jälleen ja edelleen pyörivät mielessäni lakkaamatta.

En voi olla katsomatta itseäni peilistä ja kauhistella.

Miksi? Miksi? Miksi olen näin valtava?..

Tiedän sen olevan omaa syytäni, olen vain ahne pieni nuorinainen.

Ruokarakas ja oksettava.

Päätin, että huomenna aloitan oikean dietin sanoi kuka tahansa mitä.

Laihdun ja laihdun itseäni varten, sitä varten jotta olisin arvokkaampi ihmisenä.

Pystyisin hyväksymään itseni ja tuntemaan onnellisuutta.

Voiko mieli olla enää sumeampi?

Ahdistaa ja ahdistaa.

Hyvä keino siihen on alkoholi, ja ahdistuksen estämisenä ainakin 10 kilon painon pudotus.

Olen tyhmä.

Miksi antaa periksi?

Siksi, että toivoo olon parantuvan pudottamalla painoa.

weekend

pihlan kanssa meille kotona, lauantai ilta<3

 

 

 

Perjantaina menin aamulla tikkurilaan, Pekan kanssa kahville.

Jostain syystä päädyttiin yhden aikaan päivällä kirjaston nurmikolle

siideri kassin kera.

Oli kivaa nähdä pitkästä aikaa, kun se on jäänyt hieman vähäiseksi

jesperin intin loputtua.

Ehkä aika parantaa pian haavat eikä Jesper ärsyynny...

vaikka huomaankin hänestä jo ettei enään ole samaa reaktiota, kuin aiemmin.

Olin Jesperin kanssa koko loppu illan ja huumasin itseni alkoholilla vielä illemmallakin.

Lauantaina väsytti ja väsytti, kunnes Pihla ja Pyry tuli meille.

Kaljojen ja karkkien kanssa.

Meillä oli jälleen hauskaa yhdessä, puhuimme henkeviä ja pullistelimme mahoja ja leikimmi

,että odotamme vauvoja..: D

yöllä, kun he lähtivät hyppäsimme autoon ja menimme Jesperin kanssa Ellulle Matariin.

Ellu on ihana<3

Joimme kaljaa, martinit ja autotallista "löydettyä" viinaa...

Aamuyöstä nukahdin tai sammuin en tiedä.

Tänään nukuin vain melkein 4 tunnin päiväunet ja olen koomannut yökkärissä.

Löysin kaapinpohjalta viimekesäiset vaaleanpunaiset sairaalahousut

ja nytten olo on mukava, oikeasti ihana.

Olen suihkun raikas ja pidän lempi yöhousujani<3

Kulta on kotona enkä jaksa nyt murehtia turhista asioista kuten painostani.

Harmittaa vain, kun ellu lähtee huomenna mökille emmekä näe kolmeen päivään.

Olemme tunteneet vain kesän, mutta silti jokainen hetki on ainutlaatuinen.

Ehkä me olemme vain niin samanlaisia.

Reilu viikkositten olin hänen luonaan yökylässä ja nukuimme taivas alla takapihalla.:))

Helteet jatkuvat edelleen, mutta minä jo pelkään kesän loppuvan.
Pian on taas syksy, kaunein vuoden aika mutta vain hetkisen kaunis.
Niin pienen hetken, etten tuskin edes ehdi sitä ihailemaan.
 Ja niin pian on jälleen liian kylmä, pimeää ja masentavaa.
Enkä suinkaan väitä, että kesä minut onnelliseksi tekisi.
Mutta kyllä pienen eron aina huomaa mielialoissa, kun on valoisaa ja vihreää.
 Talvisin oloni on aina kurjempi, ainakin muistan niin viimeisiltä vuosiltani.

Kotona on mennyt Jesperin kanssa sujuvasti.
 Emme ole onneksi kovinkaan usein "riidelleet" jos sitä nyt
riitelyksi voi kutsua, kun minä raivoan turhasta..
 Huomenna hänellä alkaa työt ja niin minä olen yksin kotona.
Olen iloinen hänen puolestaan, ja tiedän sen tekevän suhteellemme hyvää ettemme ole
jatkuvasti yhdessä kotona.
Minulle jää enemmän aikaa itselleni.

Paino asiat ovat jälleen lakkaamatta pyörineet mielessäni.
Jokainen kerta, kun näen kuvajaiseni peilistä tai mistä tahansa pinnasta
oloni on hirveä.
Tuntuu helvetin turhamaiselt roikkua tässä samassa turhamaisuudessa.

miss you

Tänään koitti päivä jolloin jäin yksin seisomaan asemalle.

Juna lähti liikkelle ja vilkutin rakkaalle siskolleni vaikkei hän edes nähnyt.

Samaan aikaan, kun siskon selkä kääntyi minä itkin.

En vain olisi tahtonut häntä päästä pois luotani.

Miksi kaikki ihmiset pysyvät niin pienen hetken vierelläni?

Aina minun on pysyttävä vahvana, vaikka olisin aina yksin.

En moneen tuntiin kyennyt tulemaan kotiin.

En tahtonut nähdä tyhjää asuntoa.

Kaikki nämä päivät, kun onnellisen siskoni heleä nauru, kaunis hymy ja todellisuus

oli täyttänyt näitä tyhjiä seiniä.

Nyt, kun hän on poissa olen paikalla vain minä.

Epätodellinen ja surkeamielinen tyttö.

Kumpa voisin päästä takaisin eiliseen.

Viikonlopun vietimme tuskafestivaalien ulkopuolella.

Sisko viihtyi minun ja ystävieni seurassa.

Siitä huolimatta, että nautimme alkoholia, sillä niin teki hänkin.

Oli luultavasti väärin antaan hänellekkin.

En silti kadu sitä sillä meillä oli hauskaa.

Olimme yhdessä ja yhdessä onnellisia.

Kirjoitan siitä viimeistään huomenna lisään, kun kohta kaverini tulee käymään.

p.s.Rakastan sinua mirakulta

little sister

Aika jolloin olen ollut siskon kanssa on kulunut hurjan nopeasti.

On ollut paljon puuhaa yhdessä.

Toissapäivänäkin olimme uimassa, kahdesti.

Myös ystäväni oli mukana.

Vesi oli lämmintä ja aurinko paahtoi ihojamme vasten.

Olen aika ylpeä siitä, että ylipäätänsä puin ylleni bikinit ja rohkeasti uskalsin

julkisesti niissä näyttäytyä.

En muista, koska olisin viimeksi tämän painoisena uskaltanut, kun

päätin etten mene rannalle ennen sitä tavoite painoa.

Silloin ei monestikkaan mielessäni käynyt se miltä minä näytän.

Nauroimme.

Sukeltelimme kohtoi toistemme varpaita.

Menimme myös "yö"uinnille.

Ja

eilen olimme kaksin elokuvissa.

Kävimme katsomassa twilight-epäilys, oli ihana elokuva.

Söimme karkkia ja sipsejä yhdessä.

On mukavaa, kun kotona on joku jonka kanssa osaa olla aito omaitsensä.

Voikun osaisin ajan pysäyttää.

Vain siksi etten tahdo olla ilman häntä enkä yksin.

En ilman pikkusiskoa, kun tuntuu sille että perheeni on kanssani.

Pikkusisko on perhe.<3