Viime yö oli einiin mukava jälleen.
En vain pystynyt nukkumaan, ehkä sain tunnin yhteensä koko
yön aikana nukuttua.
Nukahdin ja heti heräsin uudelleen.
Sellainen on olokin ollut koko päivän, että unta en ole saanut tarpeeksi.
Rintaa on jälleen jatkuvasti pistänyt.
Pääkin on edelleen puutunut enkä saanut aikaiseksi edes lääkärille soittoa.
Olen vain katsonut tänään sinkkuelämää ja plaah, ollut epäonnistuja.
Rasittaa sekin ettei ole koskaan rahaa...
Istun vain kotona ja mietin miksen osaa säästää koskaan.
Aina loppu kuukauden olen köyhänä kotosalla.
Torstaina on mäkkäriin työhaastattelu.
Toisaalta se olisi parempi, kuin kampaamon työhaastattelu.
Vaikka kampaamo olisi se ala minne pyrinkin tulevaisuudessa, mutta sieltä
saisin paljon vähemmän rahaa, koska ne tulisivat vain kelalta.
Mäkkäristä saisin ihan aitoa tuntipalkkaa,ilta lisät ja vielä yölisät jos ottaisin
yövuoroja.
En tiedä kumpi olisi järkevämpi.
Ajatella rahaa ja omillaan pärjäämistä alalla joka ei niinkään kiinnosta
vai ala joka kiinnostaa ja ikuinen rahapula..
Kuulin eilen äidiltä, että hän menee keskiviikkona lääkärille...
Syynä se mitä aina pelkään.
Pelkään menettäväni äidin.
Äidillä on luultavasti kasvain, eikä tiedetä vielä onko se hyvä vai pahalaatuinen.
Ja minä olen murtunut.
Ilman äitiä ei ole minua, olemme liian läheisiä elääksemme oikeasti erillämme.
Olen ehkä säälittävä "aikuinen" mutta en osaa irroittaa otettani hänestä.
Tahdon vain kotiin äidin syliin suojaan kaikelta pahalta.
Jos äidillä olisi paha kasvain minä vannon, että ottaisin heti lipun Ouluun enkä
enään ikinä koskaan jättäisi perhettäni!
 | ||
| siskot<3 |
Vielä yksi asia...Paino asiat jälleen ja edelleen pyörivät mielessäni lakkaamatta.
En voi olla katsomatta itseäni peilistä ja kauhistella.
Miksi? Miksi? Miksi olen näin valtava?..
Tiedän sen olevan omaa syytäni, olen vain ahne pieni nuorinainen.
Ruokarakas ja oksettava.
Päätin, että huomenna aloitan oikean dietin sanoi kuka tahansa mitä.
Laihdun ja laihdun itseäni varten, sitä varten jotta olisin arvokkaampi ihmisenä.
Pystyisin hyväksymään itseni ja tuntemaan onnellisuutta.
Voiko mieli olla enää sumeampi?
Ahdistaa ja ahdistaa.
Hyvä keino siihen on alkoholi, ja ahdistuksen estämisenä ainakin 10 kilon painon pudotus.
Olen tyhmä.
Miksi antaa periksi?
Siksi, että toivoo olon parantuvan pudottamalla painoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti