Tapasin ystävää hetkisen aikaa tikkurilassa.
Ja olihan minulla mukavaa, kunhan pääsin sen pahimman
olon yli..
En olisi edes jaksanut, mutta olen iloinen siitä, kun pakotin itseni
sillä oloni parani huomattavasti...
Silti näin jälkeen päin olen surkimus. Miksi minä en osannut kieltäytyä
ah niin hyvistä cheese tortilla sipseistä.
Noh, siinäpä se en saa syödä enään tänään mitään.
Pitäisi mennä suihkuun ja lähteä helsinkiin vaikka nyt tuntuu siltä
etten jaksa yhtään. En jaksa, kun minulta kysellään miksi istun hiljaisena
tai miten minulla on mennyt, aina samat kysymykset ja aina samat vastaukset.
On kauhean vaikea puhua kasvostusten edes parhaimmille ystäville.
On vaikea kertoa miltä todella tuntuu.
Minusta tuntuu siltä, että maahajoaa jalkojeni alta,
minusta tuntuu siltä, että seinät kaatuvat päälleni,
minusta tuntuu siltä etten saa henkeä,
minusta tuntuu siltä etten ole vielä herännyt painajaisesta joka alkoi liian kauan sitten.
Riuhtokaa minua, hakatkaa minua, huutakaa minulle jotta heräisin.
Ja toiseksi, äiti on TAAS humalassa...
On ollut siitä asti, kun keskiviikkona sai rahaa.
Ainakin uskon niin sillä puhelimetse en ole häntä tavoittanut.
Mutta tänään soitti minulle ympäripäissään enkä olisi tahtonut puhua.
Aloin itkeä ja sanoin äidille että on kurja olo.
Mutta eihän hän voi ymmärtää kun itse on iloisesti humalassa.
Ei ole rahaa eikä ole mitään, äidin piti TAAS maksaa velkoja minulle.
En enään ikinä ikinä tuhlaa rahojani hänen auttamiseen, kun en itsekään
pärjää vähillä rahoillani.
Olen liian hyvä uskoinen hölmö osaakseni sanoa ei.
Vaikka tiedän ettei rahoja tule koskaan takaisin tililleni.
Hauskaa perjantaita ja minä menen suihkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti